Naisen tähden
Naisen tähden. Kirjoittanut Kaarlo Uskela |
- Naisen tähden paljon olen eläissäni surrut,
- kiukutellut, raivoissani hammastani purrut.
- Naisen tähden ikävää on ollut monenlaista,
- mutta siitä huolimatta rakastin mä naista.
- Naisen tähden monta kertaa pyöräll’ oli pääni,
- naisen tähden laiminlöin niin monta tehtävääni.
- Usein naisen lempiminen oli päivätyöni,
- siihen eivät riittäneet mun unettomat yöni.
- Miksi naista rakastan, mä itsekseni mietin,
- kun ma aina onnetonta elämätä vietin.
- Jos ma oisin yksin ollut, onnellinen oisin,
- aina oisin iloinen ja aina hyvin voisin.
- Naisen kanssa ohdakkeinen ollut on mun tieni,
- suru oli aina suuri, ilo aina pieni.
- Tuntui kuin ois hartioilla ollut raskas taakka,
- sitä luulin kantavani kuolemaani saakka.
- Nyt ei enää elämäni ole vaivalloinen:
- taakan raskaan niskoillensa ottanut on toinen.
- Enkä enää sure tähden petollisen naisen –
- säälin sitä raukkaa, joka vaivaksensa sai sen.
Lähde: Uskela, Kaarlo 1921: Pillastunut runohepo: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.