Naisen asema ennen ja nyt

Naisen asema ennen ja nyt. Kirjoittanut anonyymi

Vanhoista egyptiläisistä, intialaisista ja kaldealaisista asiakirjoista voi hyvällä syyllä päättää, että nainen on yhteiskunnassa ollut aikoinaan paljon suotuisammassa asemassa kuin meidän aikanamme Europassa. Hänen historiansa tuosta vanhimmasta ajasta saakka on ollut yhtä mittaa taantumista, kunnes uusin aika taas on alkanut antaa hänelle takaisin ainakin osaksi ne oikeudet, jotka hänellä jo kerran on ollut.

Ja se seikka on merkille pantava että Kreikassa Homeroksen aikana naisen asema oli parempi kuin seuraavina Kreikan sivistyshistorian aikoina.

Aviollinen elämä oli aikaisemmin Kreikassa puhdas ja sekä mies että vaimo näkyvät avioliitossa olleen vallan toistensa vertaiset.

Mutta paljon suuremmassa arvossa pitivät naista vanhat hindulaiset, egyptiläiset ja kaldealaiset. Hindulaisten vanhat Wedakirjat asettavat molemmat sukupuolet samaan arvoon mitä tulee uskonnollisiin menoihin. Kristilliset kirkot eivät ole vielä tätä tehneet.

Wedakirjoissa on esim. seuraava kuvaava rukous:

”Jumalat, antakaa meille avioliitossa oleville, jotka molemmat yhdessä uhraamme tämän uhrin, jokapäiväinen leipämme ja antakaa meille tilaisuus kauan vielä uhrata teidän kunniaksenne. Älkää antako meidän milloinkaan olla leivän puutteessa. Antakaa meille lapsia, antakaa meidän saavuttaa korkea ikä!” – ”Jumalat rakastavat” – sanovat Wedat – ”semmoisten aviollisten rukousta ja he lisääntyvät.”

Monet Wedakirjojen virret ovat naisten sepittämät. Olipa naispappejakin, joita kunnioitettiin yhtä paljon kuin miespappejakin. Naisillakin oli oikeus ottaa osaa brahminein, hindulaisten ja pappien kokouksiin, heillä oli oikeus puhua seurakunnassa, ja moni heistä kuului ”viisaitten neuvostoon”. Ei siis luulisi maailmanjärjestyksen käyvän nurin, vaikka vielä nykyisinkin niin olisi laita.

Korkeasukuinen arjalainen nainen valitsi miehekseen ”monesta kosijasta” sen, jota hän rakasti. Olipa arjalaisia naisia, jotka valitsivat naimattoman aseman ja siten elivät vallan itsenäisesti, itse hoitaen omaisuuttaan.

Manun lait ovat kyllä paljoa nuoremmat, vaan niissä vielä huomaa vanhan kunnioituksen naista kohtaan. ”Missä naista kunnioitetaan, siellä Jumalat iloitsevat”. Mutta niitten mukaan ei nainen enään ollut miehen vertainen. Kaldeassa ja Egyptissä oli aikaan, jolloin vanhat akajalaiset omistivat nuo maat, naisen asema jo noin v. 3,800 e. Kr. suotuisampi kuin Europassa 5,000 vuotta sen jälkeen. Nainen on kaikessa miehen vertainen ja todellisessa käytännöllisessä elämässä oli hän miehensä käskijäkin kaikessa, mikä koski perhettä. Kun molemmista sukupuolista oli puhe, kirjoitti vanha akajalainen aina ”vaimo ja mies”. Seemiläiset kirjailijat, jotka ovat kääntäneet vanhoja akajalaisia käsikirjoituksia, ovat kaikkialla muuttaneet sanajärjestyksen. He sanovat ”mies ja vaimo” vaikka he muuten mitä tarkimmin seuraavat käännöksissään alkuperäistä tekstiä. Se seemiläinen kansa, joka Kaldeassa sai vallan oli Assyrian kansa. Assyrialaisten kesken oli vaimo miehen omaisuus ja tyttäret möi isä usein suuristakin summista, kumminkin assyyrialaisetkin pysyttivät useita vanhojen akajalaisten lakeja. Niin voi naimisissakin oleva nainen omistaa omaisuutta omassa nimessään. On vielä tallella asiakirjoja, joista näemme että vaimot harjoittivat kauppaa ja ottivat omalla nimellään lainoja suurelta babylonialaiselta pankkifirmalta ”Egibi”. Leski sai periä kaiken miesvainajansa omaisuuden.

Historioitsija Diodorus kertoo että vanhassa Egyptissä vaimo aina oli ensi sijassa ja sai suurimmat oikeudet avioliitto kontrahteja tehtäessä. Mies muka lupasi totella häntä kaikessa.

Tässä kai Diodorus hiukan liiottelee; hänen lausuntonsa kumminkaan ei saa tuetta vanhoista asiakirjoista. Mutta sen ne todistavat että vaimo oli saman arvoinen kuin mies ja perheessä se henkilö, joka oikeastaan hallitsi. Ilman että miehen nimi mainitaan muuta kuin sivumennen tekevät vaimot vuokrakontrahteja, kauppoja y. m.

Vasta sitten kun Egypti Aleksanteri suuren aikana joutui kreikkalaisten hallitsijain haltuun, muuttuivat olot Egyptissä. Ptolemens Filopater julisti nimittäin asetuksen, joka asetti ”vaimon oikealle paikalleen” ja vaati miehen suostumuksen kaikkiin kontrahteihin.

Eräs isä vanhassa Egyptissä kehoittaa seuraavalla tavalla poikaansa muistamaan vanhaa äitiänsä:

”Jumala itse on antanut sinulle juuri hänet. Aina alusta pitäen olet sinä ollut hänelle raskas taakka, jonka kantamisessa en voinut häntä auttaa. Aina synnyinhetkestäsi saakka alistui hän sinun orjattareksesi. Kolme vuotta juuri hän sinua elätti, eikä hän tultuasi suuremmaksi milloinkaan valittanut. Hän seurasi sinua kouluun kantaen sinun ruokasi ja juomasi. Nyt kun sinä itse olet kasvanut suureksi ja saat vaimon ja oman kodin, niin muista avutonta lapsuutesi aikaa ja sitä huolenpitoa, jota äitisi sinulle osoitti. Älä koskaan anna hänelle syytä valituksiin, älä koskaan anna äidin nähdä nälkää, sillä totisesti Jumala sen kostaisi.”

Tunnettu Egyptin vanhan ajan tutkija professori Maspero tulee tutkimuksissaan m. m. siihen loppupäätökseen että vaimo noin 1400 e. Kr. oli vanhassa Egyptissä enemmän arvossa pidetty kuin minäkään aikakautena maailman historiassa sitä ennen ja sen jälkeen. Ja tuo oli asiain laita juuri kansan syvissä riveissä. Tytär peri saman verran kuin veljensäkin, vaimo oli kodin todellinen haltija, mies oli hänelle paras ystävä ja toveri. Lapsia nimitettiin äidin sukunimellä.

Kreikkalaisten keskuudessa taas huomaamme, niin sivistyneet kun he olivatkin, vaimon aseman hyvin ala-arvoseksi. Paras todistus siitä on että vaimot elivät niin erotettuna miehistä, että he puhuivat erityistä ”lasten kieltä”.

Mikä nyt voi olla syynä vaimon kunnioitettuun asemaan harmaana muinaisaikana ja hänen alhaiseen tilaansa myöhemmin. On otaksuttu että syy siihen olisi etsittävä rauta-aseiden keksinnössä. Rauta-aseet tekivät sodat tavallisemmiksi ja vaativat suurempaa ruumiillista voimaa. On kuitenkin huomattava että jo vanhat akaijalaiset olivat valloittajia.

Toiset arvelevat että kaikki syyt vaimon halveksumiseen miehen rinnalla olisi etsittävä siinä seikassa että seemiläiset pääsivät valtaan. Mutta huomaamme taas, ettei seemiläisiä vallottajia milloinkaan ole tunkeutunut Indiaan.

Toiset arvelevat, että sukupuolten yhdenvertaisuus olisi luonnollinen tila n. k. luonnon kansoilla. Mutta että tuo arvelu ei pidä paikkaansa sen huomaamme heti muistellessamme että nykyään luonnon kansojen keskuudessa nainen on miehen orjatar.

Meidän siis täytyy otaksua, että ainoastaan muutamat kansat pitkän, pitkän sivistymistyön kautta ovat tulleet sille kannalle, että siellä on tietty antaa noin korkea arvo naisellekin. Arvattavasti ovat vanhat Kaldean akajalaiset vaikuttaneet sekä Egyptiin että Indiaan, joitten maitten kanssa he olivat todistettavasti liikeyhteydessä. Historia on sitten tässä suhteessa ollut taantumishistoriaa, kunnes taas aikanamme monet merkit osottavat että lähenemme aikakautta, jolloin oikeus annetaan kaikille.

Lähde: Työmies 10.8.1903.