Näkymätön kuutamo

Näkymätön kuutamo Kirjoittanut Saima Harmaja

Kuun kasvoja en nähnyt pitkään aikaan,

ma, jolta seinä kaukonäyt vie.

Siks miten ihmeellisen hohteen saikaan

eräänä hetkenä yöpilven tie,

kun näkymätön, mutta hopeainen

kuu paistoi, kenttänään yö jumalainen.

Lie autuas ken vapaan taivaan alla

voi päänsä nostaa tähti-aavaan päin,

kun tiellä pyörryttävän korkealla

yön lumojuhlan lähde loistaa näin.

Vaan puutteessa ei hänkään, jonka huoneen

hopeahärmään näyttää kuudan luoneen.

Lähde: Harmaja, Saima 1937: Kaukainen maa: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.