Näkymätön kuutamo

Näkymätön kuutamo

Kirjoittanut Saima Harmaja


Kuun kasvoja en nähnyt pitkään aikaan,
ma, jolta seinä kaukonäyt vie.
Siks miten ihmeellisen hohteen saikaan
eräänä hetkenä yöpilven tie,
kun näkymätön, mutta hopeainen
kuu paistoi, kenttänään yö jumalainen.
Lie autuas ken vapaan taivaan alla
voi päänsä nostaa tähti-aavaan päin,
kun tiellä pyörryttävän korkealla
yön lumojuhlan lähde loistaa näin.
Vaan puutteessa ei hänkään, jonka huoneen
hopeahärmään näyttää kuudan luoneen.


Lähde: Harmaja, Saima 1937: Kaukainen maa: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.