Näköala satamaan

Näköala satamaan Kirjoittanut Unto Koskela

Ikkunastani näen

puutavarapinojen kultaiset täplät

ja veturien savupilvet

ja proomujen mustat jonot

ja kaukaa sataman takaa

tehtaanpiippujen rivin.

Iltaisin, kun huvilat nukkuvat

ja salmi on tyven

ja sillalla liikkuvat kuiskaillen

rakastuneet parit,

silloin rämisevät satamassa ankkuriketjut,

ja kirotaan kaikilla kielillä,

ja lähtevien laivojen sireenit soittavat

merimiesten kaipausta

taakse jäävään

hämyiseen kaupunkiin,

Roosenperin kapakkaan

ja Siperian Prinsessan luokse.

Lähde: Koskela, Unto 1930: Purjeet sumussa: runoja. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.