Nähnyt olen

Nähnyt olen. Kirjoittanut Irene Mendelin

Seisoi Moses Nebon kukkulalla,

Kohti kaukomaata katsellen;

Onnen, lupauksen ihmemaata

Katsoi ikävöiden, kaihoen.

Sydän paloi sinne – mutta jalka

Sinne konsaan astua ei saa.

Hengittää ei Kaanaan kunnahilla

Saa hän Kaanaan ilmaa tenhovaa.

Kaukaa vaan sit’ tähystellä saapi,

Kun jo kuoloon silmät sumentuu;

Elämänsä suuri toivo raukee:

Kaanaa kaukana vaan kangastuu. –

Minäkin oon seissyt kukkulalla

Unelmaini maata katsellen;

Nähnyt olen, kuinka kirkkaudessa

Viittaili se riemuun autuuden.

Nähnyt olen – mutta hiljaa seissyt –

Viittausta seurata en saa. –

Tulikuvana on sielussani

Unelmaini kaunis ihmemaa.

Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.