Nähnyt olen.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Seisoi Moses Nebon kukkulalla,
Kohti kaukomaata katsellen;
Onnen, lupauksen ihmemaata
Katsoi ikävöiden, kaihoen.
Sydän paloi sinne – mutta jalka
Sinne konsaan astua ei saa.
Hengittää ei Kaanaan kunnahilla
Saa hän Kaanaan ilmaa tenhovaa.
Kaukaa vaan sit’ tähystellä saapi,
Kun jo kuoloon silmät sumentuu;
Elämänsä suuri toivo raukee:
Kaanaa kaukana vaan kangastuu. –
Minäkin oon seissyt kukkulalla
Unelmaini maata katsellen;
Nähnyt olen, kuinka kirkkaudessa
Viittaili se riemuun autuuden.
Nähnyt olen – mutta hiljaa seissyt –
Viittausta seurata en saa. –
Tulikuvana on sielussani
Unelmaini kaunis ihmemaa.


Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.