Näet maasi
| Näet maasi. Kirjoittanut Aapo Lyytinen |
- Näet maasi kuusisen,
- Rikkaan, armahaisen,
- Vierahille salaisen
- Tunnet sä sen luontehen
- Syvän, puhuvaisen.
- Huviksesko kulkenet
- Lepopäivän aikaan,
- Taikka muuten matkannet,
- Maata suurta katselet,
- Näät nuo vaarat, kankaat.
- Kestäväisnä, uljaana
- Vuor’ kun vuorta kaartaa
- Ajan vanhentamana,
- Sammal paikoin peittona,
- Petäjiä kantaa.
- Hongat huojuu humisten,
- Talvein taisteluista
- Mennehiä kertoillen,
- Kuinka kauhun kangasten
- Kaatoi pohjan miesi.
- Kuinka hallan halmehen
- Sorrettua ennen
- Pohjan miesi, pakkasen
- Kouristeissa tarjeten,
- Kuori männyn kyljen.
- Kukkulalle kankahan
- Käythän ihaellen?
- Siintää järvet Suomenmaan,
- Välkkyellen laaksoistaan,
- Taivast’ kuvastellen.
- Kukkulalta kuljetpa
- Taasen tiehyelle:
- Vainiot sen varrella,
- Viljat päilyy laaksossa
- Kauas kaarestellen.
- Keskelläpä vainion
- Talo vankka seisoo,
- Linnana mi heiluvain
- Viljamerten aaltoovain
- Vartijana valvoo.
- Pulskana se pohottaa
- Kujan pitkän päästä,
- Kuni onnen uutismaa,
- Viittaellen kulkijaa
- Poikkeamaan tiestä.
- Vanhat koivut tuuheat
- Kujan suussa seisten,
- Suhaellen kertovat,
- Kuinka siellä asukkaat
- Tyytyväiset ain’ on.
- Mutta käytkö ääremmäs
- Pohjanlahden rantaa:
- Tuskin uskot silmiäs
- Tasamaata nähdessäs,
- Minne katse kantaa.
- Kentät aavat taisteluin
- Esi-isiemme
- Kertoilevat siellä, kuin
- Maan tän eestä innostuin
- Riemuin kuoltiin sille.
- Ja kun syömmes innostuu
- Synnyinmaalle tälle,
- Katsehes kun suunnittuu
- Taivaall’, vanno uhrautuu
- Isänmaalle tälle!
- Riennä pohjan äärehen,
- Lapin tuntureille.
- Siellä raitis tuulonen,
- Kehdostansa kehjeten,
- Huutaa vastaan sulle:
- Aina valvo, taistele,
- Ellös horjuin epäile
- Vastuksias voittaa!
- Nätpää järven sinisen
- Pohjasessa siellä,
- Kuulet vaivaiskoivusen
- Mailla hallan, pakkasen,
- Kuiskailevan vielä:
- Aina valvo, taistele,
- Ellös horjuin epäile
- Uhrautua maalles!
- Suur’ on maasi kaunoinen:
- He’elmäpuista asti
- Seutuun yön ja pakkasen,
- Mihin päästen päivynen
- Yölläkään ei laske.
- Aina valvo, taistele,
- Ellös horjuin epäile
- Yönkään valtaa voittaa!
- Kun sä näät sen talviyön
- Valkeen lumipeitteen,
- Kimelteisen tähtiyön,
- Etkös kuule kuiskeen:
- Aina valvo, taistele,
- Horjumatta suojele
- Vapautta Suomen!
- Maapa suuri, kauno tuo
- Sun imetti piennä;
- Tuopa sulle leivän suo; –
- Ellös siirry vieraan luo,
- Tää sun suojaa vielä!
- Aina valvo, taistele,
- Synnyinmaatas suojele,
- Niinkuin sun se suojaa!
Sampoinen.
Lähde: Säveliä: Hämeestä ja muualta. 1885. Hj. Hagelberg, Tampere.