Näet maasi.

Kirjoittanut Aapo Lyytinen


Näet maasi kuusisen,
Rikkaan, armahaisen,
Vierahille salaisen
Tunnet sä sen luontehen
Syvän, puhuvaisen.
Huviksesko kulkenet
Lepopäivän aikaan,
Taikka muuten matkannet,
Maata suurta katselet,
Näät nuo vaarat, kankaat.
Kestäväisnä, uljaana
Vuor’ kun vuorta kaartaa
Ajan vanhentamana,
Sammal paikoin peittona,
Petäjiä kantaa.
Hongat huojuu humisten,
Talvein taisteluista
Mennehiä kertoillen,
Kuinka kauhun kangasten
Kaatoi pohjan miesi.
Kuinka hallan halmehen
Sorrettua ennen
Pohjan miesi, pakkasen
Kouristeissa tarjeten,
Kuori männyn kyljen.
Kukkulalle kankahan
Käythän ihaellen?
Siintää järvet Suomenmaan,
Välkkyellen laaksoistaan,
Taivast’ kuvastellen.
Kukkulalta kuljetpa
Taasen tiehyelle:
Vainiot sen varrella,
Viljat päilyy laaksossa
Kauas kaarestellen.
Keskelläpä vainion
Talo vankka seisoo,
Linnana mi heiluvain
Viljamerten aaltoovain
Vartijana valvoo.
Pulskana se pohottaa
Kujan pitkän päästä,
Kuni onnen uutismaa,
Viittaellen kulkijaa
Poikkeamaan tiestä.
Vanhat koivut tuuheat
Kujan suussa seisten,
Suhaellen kertovat,
Kuinka siellä asukkaat
Tyytyväiset ain’ on.
Mutta käytkö ääremmäs
Pohjanlahden rantaa:
Tuskin uskot silmiäs
Tasamaata nähdessäs,
Minne katse kantaa.
Kentät aavat taisteluin
Esi-isiemme
Kertoilevat siellä, kuin
Maan tän eestä innostuin
Riemuin kuoltiin sille.
Ja kun syömmes innostuu
Synnyinmaalle tälle,
Katsehes kun suunnittuu
Taivaall’, vanno uhrautuu
Isänmaalle tälle!

Riennä pohjan äärehen,
Lapin tuntureille.
Siellä raitis tuulonen,
Kehdostansa kehjeten,
Huutaa vastaan sulle:
    Aina valvo, taistele,
    Ellös horjuin epäile
    Vastuksias voittaa!
Nätpää järven sinisen
Pohjasessa siellä,
Kuulet vaivaiskoivusen
Mailla hallan, pakkasen,
Kuiskailevan vielä:
    Aina valvo, taistele,
    Ellös horjuin epäile
    Uhrautua maalles!
Suur’ on maasi kaunoinen:
He’elmäpuista asti
Seutuun yön ja pakkasen,
Mihin päästen päivynen
Yölläkään ei laske.
    Aina valvo, taistele,
    Ellös horjuin epäile
    Yönkään valtaa voittaa!
Kun sä näät sen talviyön
Valkeen lumipeitteen,
Kimelteisen tähtiyön,
Etkös kuule kuiskeen:
    Aina valvo, taistele,
    Horjumatta suojele
    Vapautta Suomen!
Maapa suuri, kauno tuo
Sun imetti piennä;
Tuopa sulle leivän suo; –
Ellös siirry vieraan luo,
Tää sun suojaa vielä!
    Aina valvo, taistele,
    Synnyinmaatas suojele,
    Niinkuin sun se suojaa!

Sampoinen.


Lähde: Säveliä: Hämeestä ja muualta. 1885. Hj. Hagelberg, Tampere.