Nään liekin leimuvan hiljaa
Nään liekin leimuvan hiljaa. Kirjoittanut Irene Mendelin |
- Oon luona kuolevan miehen,
- on murtua sydän mun.
- Nään liekin leimuvan hiljaa,
- nään päättyvän taistelun.
- Ja kättään kuoleman kylmää
- ma siunaten sivelen,
- ja huomaan Jumalan suljen
- sun, ystävä ainoinen.
- Sa aamuaikani ylväs,
- sa päiväni valkeus,
- yl’ tuntemattoman kuilun
- vie Jumalan rakkaus.
Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.