Myrttikruunu.

Kirjoittanut Frans Mikael Franzén


«Saanko riemuviestiis luottaa?
Elät Eetulles siis taas?
Ihme! Pelastut? Vai suotta
toivonenko toivuntaas?
Mikä muutos! Katseissasi
säteily on taivainen;
terveys hohtaa poskiltasi;
saan sun taas, o armainen!»
Fanny vastaa: «Ainaiseksi
taivas meidät yhteen luo.
Nukun. Poistu hetkiseksi;
tämä ilta selvän tuo.
Odota.» – Hän Eetuansa
johtaa akkunalle päin.
Henki, vaivavuoteeltansa
pelastettu, – lähtee näin.
«Kas, kuin kasvaa rehennellen
lahjoittama myrttisi!»
lausui hän, ja hymyellen
kyynel myrtin kasteli.
Erotessa Fanny antoi
suuta omast’ ehdostaan.
Onnelaan se Eetun kantoi, –
äsken korvess’ yksin vaan...
«Nukkuuko hän vielä?» – kohti
käy taas Eetu ovea;
avata sen vihdoin tohti:
«nukkuu kai; on hiljaista...
Myrttikruunu otsasella!
Hymyilee kuin morsio!
Uupuin lepää vuotehella –
Luoja! Henki mennyt jo!»


Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.