Myrskyssä (Luoto)

Myrskyssä.

Kirjoittanut Kaarlo Luoto


Venhoni aaltoja liitää,
lastuna tyrskyjä kiitää.
Vaahtona keulassa ryöhyy
pisarat valkoset veen.
Lainehet ärjyen vyöryy
tahtoen syöksyä venhoseen.
Lintuna venhoni lentää
pakohon vyöryjä, entää
leikiten toiselta toiseen
harjalla tyrskyjen vaan,
syvärin helmahan soiseen
ilkkuen kurkkivi riemuissaan.
Kulku on riemukas silloin,
hoitaja venhosen milloin
vakavan katsehen näyttää,
varmana kätensä on,
luottamus rintansa täyttää,
tyynnä on mielensä, peloton.
Silloinpa luontokin lainaa
voimansa suonihin, painaa
poskihin ruususet kirkkaat,
silmähän tultansa luo.
Lainehet hyöryvi vilkkaat,
vaan elon rintahan antaa nuo.
Tiukkahan pingotu purje,
lentäen venhoni kulje.
Ärjyen aaltoset syöskää
purttani eellehen vaan,
leikiksi taistonne lyökää, –
vaivu en pelkohon kuitenkaan.
Tunnenpa riehunne raivon,
nepä on voimia taivon.
Siksipä sieluni teistä
voimia, tarmoa saa
elämän myrskyssä seistä,
vaikkapa vieläkin kauvempaa.


Lähde: Luoto, Kaarlo 1908: Ristikon takana. R. Tuomi, Helsinki.