Myrskylintu

Myrskylintu Kirjoittanut Kasimir Leino

Kun myrsky mylvii ja laine laulaa

Ja vasten louhia loiskuaa,

Kun honka huojuu ja näre notkuu

Ja vaahto pärskyen roiskuaa.

Mä silloin nautin ja riemurinnoin

Mä halki ilmojen kiitelen

Ja laulan luontoa, maailmoita

Ja elon taistoa ihmisten.

Kun viima vinkuu ja mastot laulaa

Ja laivan touvissa tuuli soi,

Kas silloin kuoroon mä myöskin yhdyn,

Ja myrsky säistäen mellakoi.

Tuo myrsky poistavi mustat pilvet,

Ja taivon siintävän seijastaa,

Ja ilma muuttuu ja tuuli tyyntyy

Ja meri rantoja heijastaa.

On muiden mielehen luonto tyyni,

Ja leivon laulu ja illansuu,

Mä nautin parhain kun myrsky pauhaa,

Kas silloin nuortuu ja norjistuu.

Siis vello vaahtoa, aallon Ahti,

Ja sävel soios sä myrskysään!

– Mä lennän laulaen ilman halki

Ja kiidän kilvalla tuulispään!

Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.