Myrsky laulaa

Myrsky laulaa. Kirjoittanut K. A. Tavaststjerna

Kun ruutuhun pilvet rankat

Maan kurjuutta itkee vain,

Ja viuhuvat puuskat vankat

Käy kimppuhun kulkijain,

Syyslehviä puut kun viuhtoo,

Muka armoa anoin noin,

Mut myrsky ne kanssaan riuhtoo,

Ja on laivuri neuvotoin,

Niin suommepa pelkureille

Nyt uutimet ikkunaan,

Me lähdemme rantateille, –

Oli tyyni jo vaivaks vaan!

Se oman rintamme puhkaa,

Tuon ahtahan, kiusauneen,

On tuuli, mi riehuen uhkaa

Kivikattoja räystäineen.

Se kiertävi kadut soukat,

Sorapilviä lakaisten,

Ja märkinä kaikki houkat

Jo rientävät huoneesen;

Mut rannassa hyrsky höyryy

Ja riemuiten pärskyää,

Se ukkosen lailla möyryy

Sen tasaista möyrinää.

Vain niskaan hattu, ja tuulen

Suo päätäsi tuivertaa:

Rypyt otsan jo häipyy, luulen,

Ja jo ruusuja poski saa!

Suo kostean ilman täyttää

Sun keuhkojas suolallaan,

Ja murhe, mi raskaalta näyttää,

Jätä myrskyjen pauhinaan!

Kaikk’ kalvavat, sairaat vaivat

Vie myrsky jo horteillaan,

Ja huoliis, jotk’ kertyä saivat,

Se ylväsnä henkii vaan.

Se yrmii raukkojen paulaa

Ja kaikkea kehnoas,

Ja se ilkkuvin äänin laulaa,

Miten lemmit sä kahleitas!

”Tule pois! saat oppia multa,

Miten kahleita katkotaan!

Taas pääsköhön äitis-kulta,

Emo luonto, jo kunniaan.

Ma puhdistan saastan ja kuonan

Ja raitistan sairaan maan,

On terveyden ahjo luonan’

Meri ääretön, vapaa vaan.”

Lähde: Tavaststjerna, Karl August 1904: Valikoima runoelmia. Suomentanut Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.