Myrsky-yönä.

Kirjoittanut Antti Rytkönen


Käy ulkona tuuli tuima,
yö on niin myrskyinen,
ja hurjana aalto huima
vain kuohuvi rannallen.
Ja haaksi aaltoja halkoo,
ja kohti kuohuja käy,
ja se keinuvi niinkuin palko,
ei muuta kuin vaahtoa näy.
Vaan haahdessa suojassa yksin
minä kanssasi olla saan,
me istumme vieretyksin,
mut tuuli se ulvoo vaan.
Te käykää te vihurit tuulen,
nyt teitä mä pelkäjä en!
Vain rintasi lyönnit ma kuulen,
ja sa painut mun rinnallen.
Mua katsehes kaunis huumaa
sysimusta kuin syksyn yö,
ja mun rintani tulta on kuumaa
ja se rintaasi vasten lyö.
Ja tuuli tuima se soittaa
kuin mahtavat myrskyt on
poviss’ suurien valtamerten
ja povessa inehmon.
***
Oi myrskyjä meren pinnan,
oi valkovaahtoja sen!
Oi kuohuja ihmisrinnan,
sen kaihojen, poltteiden!


Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.