Myrkkyä halajan

Kirjoittanut Valfrid Hedman


Jos loihtujen sauvalla kalliohon
elon lähtehen voisin lyödä,
en mettä, en mahloja keväimen
sen pulppuilevankaan soisi,
vaan katkeran vehreän absinthin
mun janoova sieluni joisi.
Se vain vois janoni sammuttaa,
vois janoa antaa uutta!
Pian maitohon väsymme, hunajahan
pian kyllästys leimansa painaa;
vaan myrkkyjen huuman ken tuntenut on
se myrkkyä kaipaavi aina.
Jos riemuja vain elo tarjota vois,
ei maksais se elämä vaivaa.
Ken velttona nauraa ja leikkii vain,
pian uupuvi hekuman suolla.
Vaan synkkien muistojen cypressit
ikivihreinä tuoksuvat tuolla!


Lähde: Hedman, Valfrid 1906: Itämaalaisia haaveiluja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.