Myllyn luona
Myllyn luona. Kirjoittanut Larin-Kyösti |
- Voi, muistatko tuulimyllyn sen,
- jonka liepeillä hämärä hiipi,
- se oli kuin hyönteiskummitus
- ja sill’ oli hirveä siipi.
- Jyvämiesten kaikkien viljan se söi,
- siellä syksyisin lepakot viihtyi;
- ma tahdoin sen siipihin tarttua,
- ja silloin sun mielesi kiihtyi.
- Siellä varmaan peikko kummitteli
- ja varasti köyhien viljaa,
- se oli kuin sudenkorento,
- se seisoi niin kumman hiljaa.
- Se peikko kätemme yhtehen vei,
- niin vaatelias oli peikko, – –
- oli vaara siipenä seikkailun,
- mä vaarassa olin niin heikko..
- Sinä olet se hyönteiskummitus,
- jon’ ääressä vaarassa vartuin,
- sun sydämmesi oli kuin mylly tuo,
- kun siipihin kerran tartuin.
- Sinä tunteeni tuhaksi jauhaisit
- ja elämäni heilimäpuunkin,
- olet sydämmeni mehua imenyt
- ja vieläpä monen muunkin..
Lähde: Larin-Kyösti 1901: Unta ja totta. Otava, Helsinki.