Mykkä laulaja

Mykkä laulaja Vanha ballaadi Kirjoittanut Eino Leino

Luo tyrannin laulaja saatettiin.

Hovi upea ympäri loisti.

Hän astui arkana, aatteissaan,

mut muisto puhtaasta tunnostaan

pian häneltä pelvon poisti.

Ja ylös hän ylpeän katseen loi.

Huus tyranni patjoiltansa:

»Olen kuullut, sa että kumarrat pään

vain taivaan Luojalle yksinään

ja hengelle vapaan kansan.

Siks olen mä tänne sun kutsuttanut.

Nyt kuule ja heristä korvas:

Ma enkö myös ole jumala?

Voin maahan murskaksi tallata

lelut, jotka sun sielusi sorvas.

Sun käsken ma lakata laulustas,

joka kansahan kapinan syttää,

mut että mun käskyni varma ois,

olen päättänyt kielesi leikata pois

ja sun ainiaaks mykistyttää.»

Kuul’ laulaja tuomion julman tuon

pää pystyssä, korkealla:

»Ja vaikka te viette mun kielenikin,

niin elää lauluni ihanin

tämän polttavan poveni alla!»

Yks viittaus kädestä tyrannin

ja vietiin laulajan kieli:

»Noh, tahdomme kuulla laulua.

Tuo ilmi se suuri ja ihana,

jonk’ kätkevi laulajan mieli!»

Näin virkahti tyranni ilkkuen,

mut samassa sielunsa säikkyi.

Tuli laulajan silmästä singahti

salin suuren ja korkean ympäri,

ulos ikkunoistakin läikkyi.

Ja ulkona kansa kaikki huus:

»Älä murehdi, laulaja mykkä!

Sa ennen haastelit sanoilla,

nyt haastat sa tulella, leimulla.

Ja kansasi sydän sykkää!»

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.