Myöhäinen tuoksu

Myöhäinen tuoksu. Kirjoittanut Saima Harmaja

Kuin tuoksu kukkain, joit’ ei enää nää,

sun myöhät sanas’ sydämeeni jää.

Ken tiennyt ois: kun liian helein illoin

poveni tuskanlämpimänä löi,

unelmat hillityt mua etsi silloin,

kuin kuudankukkasen mun ympäröi.

Ma, taakka itse, itkuni vain kuulin,

pois kaipuutani anoin kuumin huulin,

ja kipein kyyneleeni ollut on

kimalle tähden, koskettamaton.

En nähnyt sydäntä, mi mulle aukes,

– jos aukesi? Ken tiesi, tiesi sen,

kun talvet tuiski, kesäin hehku raukes

ja jäi vain kyynel, hymy, kukkanen.

Vain tuoksu sen.

Lähde: Harmaja, Saima 1935: Sateen jälkeen: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.