Myöhään löydetty
Myöhään löydetty Kirjoittanut Bertel Gripenberg |
Suomentanut Eino Leino. |
- Se syvä lämpö, joka kauas kantaa,
- kaikk’ kirkastaa ja kaikki anteeks antaa,
- se sulla on, sa myöhään löytämäni.
- Sa tunnet tuskat ylvään yksin-olon,
- maailman tiet ja taistot sydän-polon,
- salassa itkus itkit, ystäväni.
- Kuin sulle olleet elon kourat kovat,
- ties yksinäiset, tuimat olleet ovat,
- sa olet nähnyt taivaan nuolten lennon,
- sa tunnet taakat ihmiskohtaloiden,
- hädät ja tuskat, houkutukset noiden:
- suur-sydän, tuostako sait säälis hennon?
- Ja sentään nuori olet, haavees halaa,
- voit syttää, lempeen syttyä ja palaa,
- sa armahin, sa, joll’ ei vertaa ketään!
- En omakses ma koskaan tulla saata –
- et sinä mun – en lempimästä laata,
- mut eri suuntiin meitä syvyys vetää.
- Käy viri kylmä yli vetten, valta
- meit’ yöhön julma ajaa yltä, alta,
- sa rakas, armas, ainoo löytämäni.
- Mut tultuani elon synkkiin sotiin
- kaipaava oon kuin kaipaisin ma kotiin
- sua, ajan lyhven ylväs ystäväni.
Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.