Muutama sana Rautalampilaisille

Muutama sana Rautalampilaisille. Kirjoittanut anonyymi

Harvan seurakunnan keskessä syntyy semmoinen mies, kuin tällä nyt kuluvalla vuosisadalla edesmennyt, suuri runoilia Paavo Korhonen on ollut. Emme tahdo katsoa tässä hänen elämäänsä, vaan hänen suuria lahjojansa, jotta runsaasti ovat ilmautuneet hänen runoteoksissaan. Tämän on jo yleisö huomannutkin ja tehnyt hänelle semmoisen kunnian-osoituksen, ettei vainaja suinkaan koskaan ole voinut ajatellakaan. Tällä tarkoitan viime kesänä laitettua muistokiveä hänen haudalleen.

Mutta siihen eivät itse Rautalampilaiset ole niinkään suurena apuna olleet, kuin olisi voinut toivoa; päinvastoin on yhdeltä ja toiselta kulmalta kuulunut soimauksia koko hanketta vastaan, ja eipä itse vanha Paavokaan ole saanut haudassaan niiltä rauhassa maata. Tässä maailmassa onkin semmoinen tapa, että toisen viat pian keksitään ja levitetään kulovalkean tavalla; mutta ei niinkään omassa silmässä olevaa malkaa huomata. Jos katsomme tarkoin itseämme, niin emme suinkaan tohdi sanoa, että olemme Paavoa paremmat; vaan jos taas rupeamme etsimään itseltämme semmoista taitoa, kuin Korhoselta oli, niin taidamme saada turhamaista kokea. Miksikä tuomitsemme häntä, jos kohta hän mielestämme on väärinki lahjansa täyttänyt, eikä niillä Jumalaa kunnioittanut? ”Älkäät tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.”

Kohta lähestyy hänen 100:vuotinen syntymäpäivänsä. Silloin on tietysti juhla Rautalammilla. Mutta mitä siinä juhlassa on näkemistä ja kuulemista? – Nyt on aika tuumailla sitä, mitä yleisölle nähtävää siihen voitaisiin siksi tilaisuudeksi lisätä. Johan siinä nytkin tosin on semmoinen kiven möhkäle, että on sima silmille jotakin huomaamista. Mutta se on kuitenkin niin laadittu, että olisi sangen sopiva lisätä muistomerkkiä ja katseltavaa, jos vaan sen tarkoitus voisi tulla kansalaisten mielestä kyllin kalliiksi.

Eiköhän olisi paljoa mukavampi katsella mainion Runo-Paavon hautaa teidän Rantalampilaistenkin, jos se olisi juhlallisella muistomerkillä varustettu? Eikähän sykkisi siitä monen sen aikuisen ukko-vaarin sydän, joka on omin silminkin nähnyt tuon mainion laululinnun ja kuullut hänen kaikkiin tilaisuuksiin sopivia laulelmiansa? Totta kaiketi. Ja kun kerran on ruvettu ympäri kotomaatamme puuhaamaan Paavolle muistomerkkiä, niin miks’ei se saisi tulla kunnollinen? Se on vieläkin kummempi, että toimitusmiehen, joka tähän asti on koko puuhaa vireillä pitänyt, kaikkein vaivoinsa palkinnoksi täytyy olla rahatappiossa semmoisen yleisen rakennuksen tähden. Pyydän siis, että erittäinkin Rautalampilaiset, joita asia likemmin koskee ja jotka saavat kunniaksensa omistaa pitäjän mieheksensä niin mainion runoilian, tätä asiaa likemmin miettisivät. Ystävällisesti!

Eräs joukostanne.

Lähde: Tapio 20.12.1873.