Mutanabbi.

Kirjoittanut Oskar Uotila


Sun hento vartes on kuin muskotkukan,
Laiteella kahden hietakumpusen,
Sun kasvosi kuin loiste päivyen
Pilvestä tuuhean, yömustan tukan.
Mun sydämmeni lyö. – Oi immyt rieska,
Jos voinet tuntea sen polttehet,
Niin, lemmen luottehiksi, myöntänet,
Ett’ isomp’ ei lie helvetinkään lieska.
Kun otsas pilvi, majesteetissaan,
Minuhun, sytyttimees, salamoipi;
Se lempes makeuden muuttaa voipi
Myrkyksi kolokyntin tuskikkaan.
Oi katse lumoisa ja liukas niin! –
Jos se et ois, eip’ oisi posket mulla
Kivusta kaihon voineet kalvaiks tulla,
Ei niveltyä luut ain’ ytimiin!
Mut epätoivoon jos mun kavalasti
Sä syöstä armott’ olet päättänyt,
No niin! – Sun lempes hylkiönä nyt
Ma hurjastelen järjettömiin asti.


Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.