Mustelma.

Kirjoittanut Kaarlo Luoto


Me istuttiin
niin kauvan iltaa
ja unelmiin
sai onni siltaa.
Ja muisti loi
ja esiin toi
näin riemut monen hetken
ja monen lempi retken.
Ja hurmaapa
ei välttää saatu,
kun orjana
pois tahto kaatu,
ja suudelmiin
se tulisiin,
niin että tuskin vertaa,
taas päättyi tälläi kertaa.
– »Voi kamala
sun tyttö, huulta,
on mustelma!
Nyt mitä kuulta
saat äidiltäs
luo mentyäs?»
– On mulla juttu »nätti»,
sen lyijykynä jätti.


Lähde: Luoto, Kaarlo 1908: Ristikon takana. R. Tuomi, Helsinki.