Muruja ne ovat, muruiks jäävät
Muruja ne ovat, muruiks jäävät. Kirjoittanut Irene Mendelin |
- Rakkauden, onnen runsauden
- elämä kun tarjos, – hylkäsin,
- tohtinut en omakseni ottaa.
- Onnen menettäneen köyhyyttäpä silloin
- pelkäsin ma aroin sydämin.
- Pelko tuo se päivän multa peitti,
- varjot tummat aina tielle toi
- näyttäin mitä pelkäsin ma nähdä.
- Miksi, miksi min’ en muiden lailla
- umpisilmin onneen käydä voi.
- Murujansa elämä kun tarjoo,
- otan ne tai hylkään, – sama tuo.
- Muruja ne ovat, muruiks jäävät.
- Ne jos menetän, ei päivyt tummu,
- ei ne tiellein varjoakaan luo.
Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.