Murheen lapsi
| Murheen lapsi. Kirjoittanut Juho Laine |
- Mä äsken lauloin, riemuitsin,
- vaan miksi lie
- Näin synkistynyt aikaisin
- jo elon lie?
- Kuin kirsikukka, raukesin
- Mä mustiin murheisin.
- Mä päivän ensikoittehen
- vaan nähdä sain.
- Se sammui! Rintaan’ ainoinen
- sai kaiho vain.
- Nyt varjo, öinen, himmeää
- Vaan mieltän’ synkentää.
- Kun toivon säde sammunut
- on viiminen.
- Jo murheen lapsi uupunut
- on unehen.
- Hän silloin vasta virkoaa,
- Kun luodaan uusi taivas, maa.
Lähde: Päijänne 24.12.1878.