Murhe (1904)
Murhe. Kirjoittanut anonyymi |
- Oi kelle mä murheeni ilmoitan,
- kun kolkko on kaikkialla,
- yksin vain kotoa köyhää hoidan
- ja leipä on maailmalla.
- Jos murheeni vieraalle ilmoitan,
- ei lohtua luo se mulle,
- pilkan ja naurun sillä vaan voitan
- mä sielulle sorretulle.
- Olen köyhänä vallan syntynnä
- mä köyhistä vanhemmista
- puutteessa ollut itkevä
- ja värissyt vilusista.
- En ole suureksi tultuainkaan
- mä voittanut onnekkuutta,
- vaan olen saanunna maailmaan
- ja kärsinyt katkeruutta.
- Vain pienosen pirtin rinteelle
- oon saanut mökkini laittaa,
- tehdä en peltoa kupeelle,
- en vierelle vilja-aittaa.
- On vilja-aittani maailmalla
- ja pirtissä pienet lapset
- äitinsä polvella keinuvalla.
- Kun kuihtuvat kultahapset.
- Tästä on murhe mustempaa,
- mi sieluni valloittaapi,
- ja enkä mä löydä lohduntaa,
- mi murheeni karkoittaapi.
Kotisaari.
Lähde: Työmies 6.2.1904.