Murhe-Hyräily tuomarin rouvan Margaretha S. Charlotta Forstén’in kuoleman sanan kuullessa

Murhe-Hyräily tuomarin rouvan Margaretha S. Charlotta Forstén’in kuoleman sanan kuullessa.

Kirjoittanut Heikki Wirtanen

Taaskin kuolon kellot soivat –

Murhe-sanoman ne toivat,

Mieltä murtavan!! – –

Kuin on rouva rakastettu

Elämästä erotettu,

Kautta kuoleman. –

Toimellista luontoansa,

Lempivätä tuntoansa,

Koti kaipoaa. –

Myöskin jotka tunsit häntä,

Suru niitten nyt sydäntä

Kovin liikuttaa!! – –

Lapsens itkee ääressänsä

Murhe heidän mieliänsä

Syvä, runtelee, –

Mutta hellän puolisonsa

Kova surun kohtalonsa

Mihin verrannee; – –

Kuin hän näki kumppaninsa

Rakkaan elon toverinsa

Hänest luopuvan – – –

Ja sen sykkivän sydämen

Hälle armahimman ennen,

Tunsi sammuvan! – – –

Mutta murhe heittäkäämme!

Valmistakaam’ itsiämme

Mekin kuollollen. –

Sielumme on taivahalta,

Etsikäämme Jumalalta

Onni ijäinen!! –

Niin me yhdistyä saamme

Kanssaan, – jota kaipoamme

Haudan takana. –

Siel’ on ilo, siellä riemut,

Siellä rakastavain sielut

Tapaa toisensa!!! –

Lähde: Tapio 20.6.1868.