Murhattu maa

Murhattu maa. Kirjoittanut Katri Vala

Rinta tyhjänä,

mustana ja kuolleena,

väkevien suonien elämänvoima

loppuunvuotaneena

lepää maa

elämän murhaamana.

Taivaita kiertää suuri nyyhkytys

ja murhe valuu tummina puroina

äsken kukkivilla kummuilla.

Mykkä tuska puhuu vesiltä ja vuorilta

ja järvet katsovat kuin sammuneet silmät

kuoleman kaameita töitä.

Metsistä nousee lahonnut lemu,

ja suot ovat kuin mätäneviä ruumiita täynnä.

Nukkuvien talojen ympärillä

kiertää hiipiviä askeleita,

ja koirat ulvovat.

Sisällä vapisevat ihmiset

ja itkevät unissaan

selittämättömän kauhun kahleissa.

Kiitävien pilvien lomasta

leimahtaa värisevä tähti

sysimustaan pimeyteen!

Lähde: Vala, Katri 1924: Kaukainen puutarha. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.