Muotokuvat
| Muotokuvat Kirjoittanut Anna Maria Lenngren |
- Isiltä perityssä vanhass’ hovissansa
- Kuivettu kreivin leski eli,
- Joi alti seljateetä tuskissansa,
- Kun kihti särki hänen jalkojansa,
- Jotk’ ilman vaiheit’ ennusteli,
- Ja ikävyys vaan oli seuranaan.
- Nyt kerran – kuinka sattuikaan –
- Kun sisäpiian kanssa
- Hän istui kullan loistavassa salissansa,
- Siel’ jossa seinämillä ovat
- Tään suvun suuren muotokuvat,
- Hän tuli näihin mietelmiin:
- Mitä, jos alentuisin niin,
- Ett’ tuolle tolvanalle sanan soisin,
- Niin ehkä kihtiäni lieventää mä voisin;
- Ja vaikka ei se kanan pää
- Konversatioonian’ voi ymmärtää,
- Niin keuhkoni tok’ siitä virkistyy
- Ja tämä tollo raukka varmaan ällistyy
- Mun lauseheni kuullessaan.
- ”Susanna” – sanoi hän – ”kuink usein siivoelet
- ”Tään salin ja sen kaikki kuvat,
- ”Joit’ tuskin huomaat mitä ovat,
- ”Vaan niitä niin kuin hullu töllistelet,
- ”Ja etkä tiedä kenen päältä pyyhkinyt
- ”Oot tomu-verkot; niinpä kuule nyt!
- ”Täss’ oikeall’ on isoisän isä, tää
- ”Se mailmaa matkustanut presidentti, mies,
- ”Mi kreikaksi ja latinaksi ties
- ”Kaikk’ kärpäsetkin nimittää;
- ”Hän itämailta onkimadon toi,
- ”Sen yliopistolle lahjaks’ soi...
- ”Ja ... tämä vahingossa nurkkaan eksynyt –
- ”On vänrik’ vainaa, poikan’ ainoa,
- ”Minun ja perheen toivo ihana, –
- ”Tanssiss’ ja asennossa oikein malli,
- ”Hän kuutta lajia palmikoit’ on keksinyt,¹)
- ”Vaan kohtalo niin salli,
- ”Ett’ ilman veto kävi akkunasta,
- ”Hän siitä yskän sai, ja kuuluisasta
- ”Elostaan nuorna vaipui hautahan, –
- ”Hän saapi – marmorisen patsahan...
- ”Ja äidin isän äiti, kreivitär, on tää,
- ”Kuuluksi tullut kauneudestaan;
- ”Ja toden totta kerrotahan niin,
- ”Ett’ alushameen hän sai kiinnittää
- ”Kristiina kuninkaalle, kun hän kruunattiin...
- ”Ja tämä rouva – lapsi kultani –
- ”On mulle iso-täti vaan...
- ”Tuo ukko tuossa, kaapussaan
- ”On eno suuren sukuni.
- ”Sai kerran Shakki-peliss’ tsaarin kanssa olla...
- ”Ja vasemmalla, tämä ylimmys
- ”Eversti-vainaja, mun miehen armias,
- ”Suur’ ansioiltaan sekä nerokas,
- ”Kun peltopyiden pyynnöst’ oli kysymys...
- ”Vaan katsopas nyt tarkoin naista tässä
- ”Kehässä kaunihiss’ ja pyöreässä!
- ”Joll’ ompi kukkavihko uljaan rinnan päällä, –
- ”Ei sitä – katso tätä täällä!
- ”Mik’ ylevyys sen silmäin säihkehenä!
- ”Ja kuinka uljahasti kaartuu nenä!
- ”Kuningas Fredrik häneen kerran rakastui,
- ”Vaan hän, jok’ oli itse hyve, vihastui
- ”Ja saatti kuninkahan hämilleen,
- ”Ett’ ällistyksissään hän lausui: Ah, ma chére,
- ”Kuink’ on hän ynseänä!
- ”Niin, niin, viel’ moni muistaa kertoella tästä!
- ”No, tunnetko, ken ompi tämä?
- ”Häh! Ken mua ei tuntis’ otsast’ ylevästä?”
- Nyt Sanna huudahti: ”No mutta suuri luoja!"
- Ja maahan putos hänen puikkonsa,
- ”Tämäkö olis hauen armonsa!!!”
- ”Tämäkö olis? mitä, mitä! ruoja,
- ”Het’ ulos tyynyines’ ja jätä tämä suoja!
- ”Hyi – mikä kiusa – niin, sen saa kun armossansa
- ”Puheluun alentuupi moisten aasein kanssa”!
- Ja kreivitär sai taasen kihti-kolotuksen,
- Sen ainoan tää runo antaa opetuksen.
¹) Kuningas Kustaa III:n aikana käyttivät miehetkin hiuspalmikoita eli lettiä.
Lähde: Savo 26.3.1889.