Mun pupu jänöni pienoinen

Mun pupu jänöni pienoinen

Kirjoittanut Julius Krohn


Mun pupu jänöni pienoinen,
kuink’ olet hieno ja pehmoinen,
kuink’ korvas on pitkät, taitais luulla
sun voivan virstojen päästä kuulla.
Ja kehräsilmäs ne melkein on suuret
kuin lumpeenlehdet tai nauriin juuret.
Nyt katselet maahan, nyt taivahalle,
nyt vasempahan, nyt oikealle,
vaan etpä näe, kuin Mirri häijy
sun henki parkaas hiipien väijyy.
Ma pelkään, pupu, sä saanut lienet
kyll’ isot silmät, mutt aivot pienet!

Pienokaiset, 1869.


Lähde: Lausuntarunoja nuorelle väelle: lausuntaohjeita ja 250 lausuttavaa runoa. 1958. Neljäs painos. Toimittaneet Eero Salola ja Eino Keskinen. Somistanut G. Paaer. Osakeyhtiö Valistus, Helsinki.