Mun pupu jänöni pienoinen

Mun pupu jänöni pienoinen Kirjoittanut Julius Krohn

Mun pupu jänöni pienoinen,

kuink’ olet hieno ja pehmoinen,

kuink’ korvas on pitkät, taitais luulla

sun voivan virstojen päästä kuulla.

Ja kehräsilmäs ne melkein on suuret

kuin lumpeenlehdet tai nauriin juuret.

Nyt katselet maahan, nyt taivahalle,

nyt vasempahan, nyt oikealle,

vaan etpä näe, kuin Mirri häijy

sun henki parkaas hiipien väijyy.

Ma pelkään, pupu, sä saanut lienet

kyll’ isot silmät, mutt aivot pienet!

Pienokaiset, 1869.

Lähde: Lausuntarunoja nuorelle väelle: lausuntaohjeita ja 250 lausuttavaa runoa. 1958. Neljäs painos. Toimittaneet Eero Salola ja Eino Keskinen. Somistanut G. Paaer. Osakeyhtiö Valistus, Helsinki.