Mun æitein.
(Suomennos.)
Kirjoittanut anonyymi


Ken mua ruokki rinnallân?
Ken miellytteli muiskullân?
Ken kantoi kæsivarrellân?
                        Mun æitein.
Kun olin rauhatonna vân,
Ken heti riensi hoitamân?
Kun itkin, ken sai nauramân?
                        Mun æitein.
Ken istui øitæ valvoen,
Ei vaivojansa muistaen?
Ken itki êstæin rukoillen?
                        Mun æitein.
Kun kovan tuskan, taudin sain,
Ken tunsi sen jo muodostain?
Ken hellin hoiti armahtain?
                        Mun æitein.
Ken puki vauvain vâtteisîn?
Ken johti leikkîn hupaisîn?
Ken hymyili mun puheisîn?
                        Mun æitein.
Jos millon kâduin, kompastuin,
Ken sadun kertoi naurusuin;
Mæ josta kohta riemastuin?
                        Mun æitein.
Ken neuvoi mit’ on rukous,
Ja Luojan sûri rakkaus,
Ja Herran tiellä vaellus?
                        Mun æitein.
Ah, taitaisinko koskaan mæ
Nyt sulta kielt^æ lempeæ.
Kun olet armas, hellæ sæ,
                        Mun æitein!
Ah, nîn en mieti koskân, en!
Jos Luoja suo mun el^æksen’,
Mæ kyllæ vaivas palkitsen,
                        Mun æitein!
Kun olet heikko, harmâp^æ,
Nîn tukes tahdon olla mæ,
Suo minun huoles lievitt^æ,
                        Mun æitein!
Jos joudut tautivuotêllen,
Mæ sillon hellin hoitelen
Ja itkein êstæis rukoilen,
                        Mun æitein!
Mæ Herran vihan løytæisin
Ja rangaistuksen kærsisin,
Jos sinut ylønkatsoisin,
                        Mun æitein!

O[lli]. W[uo]r[ine]n.


Lähde: Kansan Lehti 18.12.1869.