Mullan koru
Mullan koru Kirjoittanut Kaarlo Sarkia |
- Maan tomuun kerran suli
- syyspäivän kirkkaus.
- Siit’, armahani, tuli
- sun hiustes kimallus.
- Veen himmeyteen pisar
- sai tulta pilvien.
- Loit auki, armas sisar,
- sa silmäs iloisen.
- Sun viivaan ihos keräs
- yö tuoksust’ argervon.
- Suus nuori kukka heräs
- kuin kukka unikon.
- Niin kautta sieraimesi
- soi ääni Väkevän,
- ja nuoret jäsenesi
- sai nuoren elämän.
- Nyt kantaa mullan povi
- sua, armas, korunaan.
- Oot Kauneuteen ovi
- ja Suureen Olevaan.
Lähde: Sarkia, Kaarlo 1929: Kahlittu: runoja. WSOY, Porvoo.