Mukailema Ruottin kielästä

Mukailema Ruottin kielästä

Kirjoittanut Elias Lönnrot


Mit’ on, Mikko parkaa pauloissasi
Syynä, lapsi rukka, langoissasi?
Vietät syksyn synkässä salossa,
Kanssa kaiken pitkän talvikauven;
Vielä kesäpäivät päällisiksi.
Muut ne saavat viljan satimista,
Mehtoja ja pyitä pyyvyksistä,
Kantavat kotiinsa koppeloita,
Kanojakin karvajalkasia,
Teiriäkin paljon pauloistansa;
Sinä vainen tulet typi tyhjin,
Merkkiäkään saamatta metästä.
Mikko äänsi, sanoin, äitillensä:
Ellös äiti toru poikoasi!
Mull’ on muuan teiri tieossani,
Kaunihimpi kaikkia kanoja,
Koriampi korven koppelosta;
Syksyn panin sille paulojani;
Tarttu talven tullen satimeeni;
Kevähillä tuon sen kotiani.
Se on lintu kumma luullaksesi:
Syli sill’ on siipien siassa,
Höyhenillä suortuat soriat,
Nokkana on huulet hunajaiset.


Lähde: Oulun Wiikko-Sanomia 2.2.1833.