Muistomerkkiä jaettaessa

Muistomerkkiä jaettaissa.[1] Kirjoittanut Olli Wuorinen

Kun merimiesi nousee laivahansa

Ja lähtee kohden merta siintävää,

Häll’ ankkuri on vahva mukanansa,

Vaikk’ ilma tyyni on ja kaunis sää.

Hän tietää myrskyn raivon, mylviväisen

Kaunista ilmaa joskus seuraavan;

Hän tietää monen aallon vaahtopäisen

Ja salakarin matkall’ uhkaavan.

Ja silloin, raivosäällä, kolkoss’ yössä,

Hän ankkurinsa pohjaan vajottaa;

Ei uuvu hän, vaan ahkerass’ on työssä

Ja uutta säätä toivoo parempaa.

Ja taas kun Korkein hyvän ilman antaa

Hän laivahansa nostaa ankkurin

Ja meren laine hartioillaan kantaa

Kotoa kauas ja taas kotihin.

Koht’ onpi tullut meillekin jo hetki –

Me purjehdimme mekin – maailmaan;

On edessämme toisenlainen retki,

Kuin tämä lyhyt vene-retki vaan:

Elämän meri seisoo au’enneena,

Se matkaajia, meitä odottaa,

Kaikk’ estehet on heti rau’enneena,

Oi, kumppanit ja veikot, joutukaa!

Meill’, ystäväiset, lähteissämme matkaan,

Myöt’ olkoon toivon ankkur vahva vaan;

Sit’ ei saa murtaa myrskyt rajuimmatkaan,

Ei elon virt’, eik’ koski kuolonkaan.

Se ankkur ei käy kohden meren pohjaa,

Se kohoupi hamaan taivaasen;

Se ankkur elämässä tässä ohjaa,

On alku elon ijankaikkisen.

On samat riennot, työt ja mielipiteet

Kaikilla meillä, veikot, ystävät;

Ne olkoot jalot, voimalliset siteet,

Jotk’ ankkur-köytenämme kestävät;

Ain’ yhden onni olkoon onni toisen:

Pois kateuden versot kitkerät!

Mit’ yksin ei voi tehdä, usein voi sen

Yksissä neuvoin tehdä ystävät!

Nää pikku merkit, jotka tässä jaamme,

Ne toivon ankkuria kuvaavat,

Ja näitä kantaissamme muistakaamme

Myös yhdess’ olon ajat armahat. –

Meill’ yks’ on maa ja yks on tuolla taivas,

Yks’ ääni Korkein kuuluu kullekin:

”Ol’ uskollinen, kerran maksan vaivas,

Tääll’ elon kruunu suodaan sullekin!”

1. Jyväskylän seminarin läpikäyneillä opettaja- ja opettajatar-kokelailla on välistä ollut tapana teettää yhdenlaiset muistomerkit jokaiselle; v. 1878 ulospäässeet kokelaat teettivät kultaiset ankkurit, jotka sitten toverien kesken jaettiin eräässä Päijänteen pienosessa saaressa.

Lähde: Wuorinen, Olli 1875: Sepitelmiä: runon-kokeita. Jyväskylä.