Muistojen mailla
Muistojen mailla. Kirjoittanut Immi Hellén |
- Kuljen lapsuuteni kunnahilla,
- muinaisilla leikkitanhuvilla.
- Eilenkö ma täältä erkanin?
- Vaiko ijäisyys jo kulki siitä,
- vuosiako? – laskisinko niitä?
- Vaivun mennehien muistoihin.
- Tässä taatto kotisarkaa kuokki,
- tuolla pääsky perhettänsä ruokki,
- pirtti pieni viel’ on paikoillaan.
- Täällä heinäpellon karhot kuivi,
- tuolla liehui siskon sinihuivi.
- Päivä kunnaille loi kultiaan.
- Astun aatoksissa kotirantaan,
- niinkuin ennen laine lipuu santaan.
- Suhinoita kaislain kuuntelen.
- Tässä veikon kaarnalaiva sousi.
- Huokausko rinnastani nousi? –
- Yksin matkaan mailla muistojen.
- Tuonne muinen sammui illanrusko.
- Mikä mielen valtaa? – kaipausko?
- Rikas, rikas olen muistoissain.
- Tuolla ennen äidin piukki pirta. –
- Paljon ryöstät, vuotten vuolas virta,
- et voi viedä, ahnas, aarteitain.
- Istun kynnykselle tyhjän talon,
- kuulen säveleitä saman salon,
- joka muinen lauloi lapselleen.
- Jään sen lumoissa ma unelmoimaan,
- sieluhuni jää se sävel soimaan
- auvoks yksinäisen taipaleen.
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.