Muistoja ja kuvia

Muistoja ja kuvia. Kirjoittanut Eero Eerola

Ah, kotiseutu, sa kaunoinen, kallis,

sieluni silmillä taas sinut nään,

nään sinun tanhuas, luhtis ja tallis,

töllit ja kartanon kakskerta-pään,

nään kylärahilla notkuvat neiet,

kirjavat huivit ne häilähtää,

käy suvi-illassa nauru ja hilske,

kesäyön karkelo kiirehtää.

Isontalon vaari se merenvaha piipulla

pitkiä haikuja huihailee,

Matin-Marin mummolla pitsinen myssy

pääss’ yhä ylväänä keinuilee,

riippuvat rimpsut ne tahdissa heiluu,

mummo kun päätänsä nyökäyttää,

tietää sen lapset ja lastenkin lapset:

talon on valtias mummomme tää.

Kuulen ma sitten kekrien riemut,

Mettalan pirtissä hanuri soi,

katsohan vaan sitä Sihvolan Jannea,

Römpötin Riikalle kihlat jo toi,

tekihän ne syksyllä markkinareisun,

mustalais-Mirda se oikein ties:

»kekrinä naipi se Sihvolan Janne,

saa siitä Peltolan torpan mies».

Kuulen ma vielä, kun kulkuset kilvan

laskiaisaamussa hilpeinä soi:

»pitkää pellainta... papuja kauhaan..

siankin sorkat... hurei sekä hoi»!

Kilvan se kiitää kyläinen kansa

laskiaislauluja laulaessaan,

ei pure hyttynen ens’ kesän aikaan,

kun olet saunassa vaiti nyt vaan.

Jopa näen vaarien vakavat kasvot,

tonttu kun nurkassa askartelee,

joulu on, kattojen himmelit heiluu,

pahnat ja palkit jo keinahtelee,

tähtipoiat jo pirttihin astuu,

ynnä se murjaani, musta mies,

laulavat laulun ja ottavat almun,

oudon ne tarinan seimestä ties.

Katsohan pörröistä karhua, kuinka

viulun se tahdissa tanssia voi,

jouluna kulkevi seitsemät kummat,

pukkikin lapsille lahjoja toi,

piikaset poikia koittavat pohtaa,

sormusta kätkien leikin ne lyö,

Tahvanan ajot... ja tinat ja valat,

uusvuosi outo... ja taikojen yö.

Kaikki ma näen, nekin hyppylaudat,

pääsiäisaikaan kun notkuvat ain,

näen helavalkeat kevähän yössä,

näen sen valkean helluntain,

keskellä kesää juhannuskoivut,

Heinä-Maariat, talkoot ja muut...

pirttini takka se räiskyen kertoo,

säistävi seinien honkapuut.

On kuin kantelo naulassansa

vienoja muistoja värähteleis,

on kuin sen kielien hiljainen kuiske

taas minut syntymäseudulle veis...

näen ne rakkaat kotoiset raitit,

pellot ja niityt ja kukkivan haan,

kuulen ma tarinat kumpujen yöstä,

armaaksi tunnen, ah, tämän maan!

Lähde: Eerola, Eero 1930: Kuokka, miekka ja auringon armo: isänmaallisia runoja. Forssan kirjapaino o. y., Forssa.