Muisto värsyt Arvidsson’ille

Muisto värsyt Arvidsson’ille. *) Kirjoittanut anonyymi

Nyt alan tässä laulamaan

Ja huokaan murheissa,

Kuin olen kuulla saanut taas :,:

Suruisen sanoman.

Siitä se meillä suuri huol’

Ja raskas mieli on,

Kuin täältä äsken pojes kuol’:,:

Jaloinen A r v i d s s o n !

Hän oli Suomen sankarmies

Totuuden puolella,

Ja siitä, ehkä kempä ties :,:

Kohdeltiin juonilla.

Hän puhui Suomen puolesta,

Olj aivan rohkea;

Vaan itä-tuuli ankara :,:

Pois nyrväis maastansa.

Nyt hän on kuollut, ruumiinsa

Lepäävi rauhassa;

Vaan hänen vaivans’, tuskansa :,:

Palkitaan taivaassa.

Kyyneleet, ah mun silmistä

Alati vuotavat,

Olkohon haudans’ pääliä vain :,:

Ne mullat keveät!

*) Tämä laulu on saatu kansan suusta Laukaan pitäjässä heti sen perästä kun Arvidsson’in kuolemasta tuli sanoma näille maille 1858. Vainaja oli Suomessa syntynyt Laukaan kirkkoherran poika, hän palveli kuninkaallisen kirjaston-hoitajana Ruotsissa.

Lähde: Tapion Lisälehti 3.12.1870.