Muisto Suomesta
Muisto Suomesta Kirjoittanut Einari Leino |
- Siellä kolkkoina kummut häämöittää,
- joilla riehuivat lahtarit Suomen,
- kun avulla mustien Saksanmaan
- sai Suomelle lahtarihuomen.
- Joka puu siellä kauhuista kertoilee,
- joka kumpu se kuolosta haastaa;
- yhä vieläkin, vieläkin nähdä voi,
- miten lahtarit uhreja raastaa.
- Ne tutkineet syytä ei, tuominneet,
- ne vain murhasi luotien tuiskuin,
- pojat – luokkamme parhaat, ne vankeina löi,
- sorakuoppihin maksimiruiskuin.
- Ne ei naisiakaan säästäneet, ei –
- vaan ilkkuivat murhein työssä.
- Tasarinnan kaatuivat naisemme niin,
- tahi nääntyivät vankilain yössä.
- Verikasteessa kumous kuollut ei,
- vaikka taisivat lahtarit luulla.
- Sorakuoppien yöstäkin selvään voi
- yhä huutoja kostosta kuulla.
- Punakaartien taas rivit rautaiset
- ovat valmiit, kun soi sotatorvet,
- punalippua hurmeista eespäin vie
- kylät, kaupungit taajat ja korvet.
1930
Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.