Muisto Suomesta

Kirjoittanut Einari Leino


Siellä kolkkoina kummut häämöittää,
joilla riehuivat lahtarit Suomen,
kun avulla mustien Saksanmaan
sai Suomelle lahtarihuomen.
Joka puu siellä kauhuista kertoilee,
joka kumpu se kuolosta haastaa;
yhä vieläkin, vieläkin nähdä voi,
miten lahtarit uhreja raastaa.
Ne tutkineet syytä ei, tuominneet,
ne vain murhasi luotien tuiskuin,
pojat – luokkamme parhaat, ne vankeina löi,
sorakuoppihin maksimiruiskuin.
Ne ei naisiakaan säästäneet, ei –
vaan ilkkuivat murhein työssä.
Tasarinnan kaatuivat naisemme niin,
tahi nääntyivät vankilain yössä.
Verikasteessa kumous kuollut ei,
vaikka taisivat lahtarit luulla.
Sorakuoppien yöstäkin selvään voi
yhä huutoja kostosta kuulla.
Punakaartien taas rivit rautaiset
ovat valmiit, kun soi sotatorvet,
punalippua hurmeista eespäin vie
kylät, kaupungit taajat ja korvet.

1930


Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.