Muisto (Kaatra)

Muisto. Kirjoittanut Kössi Kaatra

On muistoja, joit’ ei aika

ja vuodet viedä ei voi.

On muistoja, joiden taika

on, että ne aina soi.

On muistoja kalman kauhun

ja muistoja murheiden,

on tyynen ja myrskyn pauhun

ja lemmen ja lapsuuden.

Yks muisto on kylmä ja jäinen

yks kevättä kuiskailee,

yks muisto on syksysäinen,

yks päivänä hymyilee.

Ja vaikka ne hetkeks heittää

ja jättävät ihmisen,

niin kohta ne taasen peittää

utuvaipoin verhoten sen.

Sulo-muisto on myöskin mulla

on muisto, mi haihdu ei.

– Sanos tyttöni, onko se sulla

vai joko sen vuodet vei?

Se on muisto, mi synkän hetken

ihan taivahan riemuks luo.

On muisto, jok’ aatosretken

sinitaivaan siintohon tuo.

Ja vaikka se joskus kantaa

mun tuskihin Tuonen maan,

niin riemuja myöskin se antaa,

Jumal-onnen siltä mä saan.

Ja rakas se mulle on siksi!

Yli yön sekä murheiden

se on kuni päivyt. Miksi,

kuin unhoittaisin mä sen?

Lähde: Lindström, Kössi 1904: Elämästä: runoja. Tampere.