Muistelmia kävelymatkalta
| Muistelmia kävelymatkalta. Kirjoittanut Kyösti Teräs |
- Oli ilta, hämärteli,
- Tähti joku tuikki vaan,
- Kansaa kulki katuloilla:
- Miestä, naista, matkojaan.
- Minä myöskin muiden kanssa,
- Katuviertä vieretin,
- Tietämättä minne mennä,
- Kuhun suotta kuljeksin.
- Osauduinpa oottamatta,
- Talon suuren suojahan,
- Aloin tätä tähystellä,
- Tavoin kaiken tutkija.
- Pien’ei ollut tämä talo,
- Linnaks’ ensin luulinkin,
- Tahi ett’on Herran huone,
- Kirkko Oulun kaupungin.
- Kysyin ohikulkijalta,
- Muutamalta pilanpäin:
- Kenenkä on tämä talo,
- Niin se vastas mulle näin:
- Mistä oot sä outo raukka,
- Muukalainen ainoa,
- Joka et jo itsestäsi,
- Tuota tunne, arvoa?
- Ei se ole Herran huone,
- Eikä kirkko kaupungin:
- Se on Oulun sositeetti,
- Uusi, muista uljahin.
- Niin – ja siellä seppelettä,
- Köynnöksiä käytetään,
- Kohta kun on kuulu juhla,
- Pidot suuret pidetään.
- Herrat suuret Helsingistä,
- Silloin tänne täyttävät,
- Oulun radan rakettua,
- Vihkijuhlan viettävät.
- Vaan ei niissä herrain herra,
- Ylistystä yhtään saa,
- Se on aivan ulkopuolla,
- Juhlan jalon ohjelmaa.
- ”Tehköön sitä tyhmä kansa,
- Meill’ on muuta parempaa”,
- Miehissä niin miettinevät,
- Jotka juhlan valmistaa.
- Ilotulet tuotetahan,
- Ulkomailta uljahat,
- Soitot somat hommatahan,
- Liput samoin liehuvat.
- Helsingistä herraskokit,
- Ravintolat rahdataan,
- Kun ei Oulun oma mahti,
- Kykenis’ niin tuhlaamaan.
- Päivälliset pidettävän,
- Sangen suuret sanotaan,
- Viinit hienot senkin viidet,
- Tuhansilla tuotetaan.
- Ylimykset yöhön asti,
- Siellä sitte hurrajaa,
- Tavattomat tanssiaiset,
- Myös on tuuma toimittaa.
- Niinhän meillä – Suomenmaassa, –
- Tehtynä on ennenkin,
- Luoja tuolla Taivahassa
- Kiittämätt’ on kuitenkin.
- Kansa kadun nurkkamilla,
- Taivasalla aattelee:
- ”Kustahan ne kustannukset,
- Summat suuret, tullenee.”
- Rahoja on kerättynä,
- Yli Suuren Suomenmaan,
- Rautateitä rakentanna,
- Kansa ompi varoillaan.
- Joka vuos’ on veron kanto,
- Jolloin kukin kohdaltaan,
- Saapi tarkoin suoritella,
- Markat monet osaltaan.
- Siintoa vaan hiukan saapi,
- Kansa raukka katsella,
- Kuinka hauska herroill’ ompi,
- Sositeettihuoneella.
- Anna aikoa kuluupi,
- Hiukka juhlan jälkehen,
- Ehken laskut laitetahan,
- Jälkeen veroäyrien.
- Tarpehesen tyhmä kansa,
- Oulussakin joskus on;
- Kun on milloin maksuaika,
- Kansa ei oo osaton.
- Yleinen on rahan puute,
- Tänä vuonna varsinkin,
- Kuormastansa kantamista,
- Kansall’ oisi Oulussai.
- Siksi löyhä murhemielin,
- Kukkaroonsa katsahtaa:
- Se on tyhjä; mistä maksut?
- Herra auta! huoahtaa.
- Herra maata varjelkohon,
- Isänmaata erittäin,
- Ett’ei turhiin tuhlattaisi,
- Kansan varat vähittäin.
- Yhteinen on kuorman kanto,
- Kaikki siihen kelpajaa;
- Miks’ei myöskin yhteiseksi,
- Panna puolta parempaa?
- Herra maata varjelkohon,
- Isänmaata erittäin,
- Että kaikki eläisivät,
- Häntä yksin ylistäin.”
- Tähän päättyi miehen puhe,
- Eelleen riens’ hän ripeään,
- Tuolla kadun kääntehessä,
- Näin sen vielä mennessään.
- Katulyhdyn loistehessa,
- Näin kuin kyynel puonnut ois’
- Silmästä sen miehen, sitte –
- Hämärään hän poistui pois.
- Siinä seisoin, sanat miehen,
- Painui minulle mielehen,
- Mietin niitä, – mietin kauan,
- Iltakauden itsekseni.
- Lyhty kadun nurkkamassa,
- Tiukahti jo sammuksiin.
- Sanoja en sittenkänä,
- Ollut saanut unhoksiin.
- Kuuhut kirkas taivahalla,
- Loisti yli seutujen,
- Oli kuin ois’ kuiskannunna:
- ”Tääll’ on tuomar’ kaikkien.”
- Asuntooni astumahan,
- Läksin läpi puistikon,
- Sanat miehen mielessäni,
- Vaivuin viimein lepohon.
- Miettiköhän muutkin niitä,
- Enkä minä yksinäin,
- Herra maata varjelkohon,
- Isänmaata erittäin!
Lähde: Oulun Lehti 27.10.1886.