Muistelmia Kesästä

Muistelmia Kesästä. (Muualta). Kirjoittanut Frans Pietari Kemelli

Tuolla mieleni menevi,

Ajatukseni asuvi

Ajossa alenehissa,

Päivissä paenneessa,

Tuolla muisto matelevi,

Tuuvitaksen tunto mulla

Kesä päivissä koreissa,

Suvi öissä sulosissa

Pohjan kesien keralla.

Aina muistossa asuvat,

Aina mielessä minulla

Armiaat, ihanat illat,

Joina lepäsin lehoissa,

Kulekselin katveissa,

Kuulin kuinka leivot laulo,

Kuinka kukkuvat käköset.

Aina mielessä minulla

Suvi-huomenet suloset,

Joina aurinko ihana

Kulta kasvonsa korotti,

Yli metsien mäillä

Palo kullassa punanen,

Salmet kullalta kumotti,

Läikky lainehet ilosta,

Tuhat lintua lehossa

Unen helmasta heräsi,

Lentelivät ilman alla

Virittäen riemu virttä

Koittaessa päivä kultan,

Päivän uuen alkaessa.

Teissä mieleni menevi,

Teitä hakevi haluni

Laksot laulu parvinenna

Keot kaunihit, vihannat,

Joilla kukkaset koreat

Lemun lempeän levitti,

Perhonen puna pukunen,

Riemuhunsa rauenneena,

Lepäsi kukan lehellä,

Sima-siipi mehiläinen

Imi huulin hunajata

Kukan kultasen kupista.

Teitä hakevi haluni

Mäet, joilla mesi-marja,

Punaposki puolukkainen

Luona sirkan laulavaisen

Nuorukaista noukkimaan

Haasteli, ilo-halulla.

Teitä mieli muistelevi,

Harrastelevi haluni

Joki-virrat vilisevät,

Järvi syvyet siniset,

Joissa taivas tähtinensä

Kirkkautensa kuvasi,

Joissa kultaset kalaset

Ilotsivat auringossa,

Tuuli purtta tuuvitteli,

Alto lykkäsi alusta;

Teitä hetteet heliät,

Lähtelöiset riemu-rannat,

Joissa kukka kulta-silmä

Nuoren kuvansa näkevi,

Ruusu lempeä levossa,

Rannollanne rauhasilla

Ilo aikoja asuva,

Joka aamu, aurinkoisen

Sulhasensa sivellessä,

Itkevi ilo vesiä.

[Frans Pietari] K[eme]–lli.

Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 20.3.1841.