Muistelma Lauralle

Muistelma Lauralle Kirjoittanut Friedrich Schiller

Miksi henki henkeäs janoopi

Miks’ sinuun se ikkusesti pyrkii?

Miksi huulten hekumallisuusi,

Miksi myös sun katseluin sulousi,

Kuolettaa mun voisi?

Niin kuin orjat voittoansa luokse

Eikö järjestään sun luo jo juokse

Kaikki henkyeni hempehimmät

Jäsenistä, kuin sinua Laura

Silmäni näkeevät?

Miksi rientelehteleet he sinne

Vain kotoonsa siellä etsielle?

Veljekset eroitteutko siellä

Toisiansa kohteleet he viellä

Heimo hempeydellä?

Yhdistyinäkös me jo olimme?

Siksikö sykkivätki sydämmemme?

Sammuneenko Auringon säteessä

Päivät hehkuen jo hekkumissa

Vietimme yhessä?

Niin on! Kalevoissa kaonneissa

Yhdistettynä olit minussa.

Runottaren’ se taivaasta tullut,

Niin sen olleheksi siellä kuullut,

Myös on ilmotellut.

Ikkusesti yhdistetyt siellä,

Niin se kuiskutti minulle viellä,

Jumaluutena me myös jo loimme,

Halki mailmoita, jos tahoimme,

Haahmoella voimme.

Vastahamme hekkumallisuusi

Virtaeli ikkusesti uusi;

Salaisuudet silloin halki näimme

Luo totuuden lennellä myös voimme,

Henki siivillämme.

Itke Laura! kaannut on se henki;

Mie ja Sie sen kaunokainen jälki.

Ikkusesti meitä myös himoittaa

Yhdistyinä jällehen tavoittaa

Muinos Jumaluutta.

Siksi henki henkeäs janoopi,

Siks’ sinuun se ikkusesti pyrkii.

Siksi huulten hekkumallisuusi,

Siksi myös suloiset katseluisi

kuolettaa mun voisi.

Siks’, kuin orjat voittajansa luokse,

Järjestään sun luokseheis nyt juoksee

Kaikki hengelmäni hempehimmät

Jäsenistä, kuin sinua Laura

Silmäni näkeevät.

Niinpä siirtelehteleet he sinne

Nyt kotoonsa siellä etsielle.

Veljekset eroiteutpa siellä

Toisiansa kohteleet he viellä

Heimo hempeydellä.

Niin nyt, kuin mun keksivät sun silmät

Miksi poskesi jo ruskettuvat?

Emmekös jo niinkuin ystäväiset,

Niinkuin hempehimmät heimolaiset,

Toisihimme syösseet?

Lähde: Kanawa 25.10.1845.