Muistellessa.

Kirjoittanut Kaarlo Forsgren


Jo kuihtui kesän kukat,
sai syksy synkkänä.
Lähti jo linnut, vaikeni laulut
ja poistui poikasen ystävä.
Van syömmen pohjaan poika
sai muiston säilymään
kesäisten riemuin rikkaudesta;
se valaa rintahan lämmintään.
On lemmen muisto kaunis
sydämmen pohjalla.
Ja kullan katse tulinen, lämmin
– se loistaa siellä niin kirkasna.
Taas tulkoon talven kylmät:
lämmint’ on rinnassa.
On siellä muisto kesäisen lemmin
ja usko sen uudesta noususta.

Kaarlo Forsgren.


Lähde: Uusi Kuvalehti n:o 11 marraskuulla 1894.