Muistan.

Kirjoittanut Kaarlo Luoto


Oi, vieläkin muistan, kulta,
kun puron reunalla istuttiin.
Sun kumpusi povi tulta
ja valoi lämpöä tunteisiin.
Toi onnea meille kaikki,
toi kukat, purosen lirinä,
sen nyökkäen puutkin laitti
ja soitti sirkkojen sirinä.
Ja lintujen kanssa kilpaa
me väliin laulella koitettiin,
ja kuultihin väliin hiljaa,
vain sinikelloja soitettiin.


Lähde: Luoto, Kaarlo 1908: Ristikon takana. R. Tuomi, Helsinki.