Muista, kukka!

Muista, kukka! Kirjoittanut Kaarlo Luoto

Oot onnekas sä, kukka, mielestäs

ja elostasi nautit riemumielin,

ja tultes säteet hehkuu silmissäs,

kuin lintu, liikut laulukielin,

jos tunnet perhosparven lehdilläs,

ja aina uudet, entiset kun luopuu.

Se elon, onnenkin on helmiäs,

kun parvin perhot loisteestasi juopuu.

Vaan muista, kukka, kuluu metes pois,

ja kirkkahin, min perhot leikin imee,

se vielä tarpeen itselläskin ois.

Kas, sitä vailla päiväsi on pimee.

Lähde: Luoto, Kaarlo 1908: Ristikon takana. R. Tuomi, Helsinki.