Muinoin luulin

Muinoin luulin. Kirjoittanut Rafael Laethén

Muinoin luulin kotkan kohottimet

Tahtoissani mulle kasvavan,

Luulin kukkuloille kunnian,

Joilta loisti jaloin miesten nimet,

    Jaksavani taistelut; –

Vaan se aik’ on ammoin kadonnut.

Toivoin sitten, että lyhven kesän

Rastahana saisin elellä,

Saisin rauhaisesta metsästä,

Johon armaalleni laadin pesän,

    Seudut täyttää sävelin; –

Vaan on mennyt toivo tämäkin.

Vielä toki vastaisuuden ääriin

Aavistellen tohdin katsella,

Suoden, että elon riemua

Edes saiputkuplan ikä-määriin

    Saisin kurja nautita; –

Vaan lie kenties sekin liikoa.

Kenties tehnee uudet aikain vaiheet

Halvemmiksi vielä toivehein,

Kenties lienee kerran mielellein,

Jossa murtui kaikki oivat aiheet,

    Unhe paras palkinto. –

Sitä Luoja älköön salliko!

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. II. 1873. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.