Muinoin luulin.

Kirjoittanut Rafael Laethén


Muinoin luulin kotkan kohottimet
Tahtoissani mulle kasvavan,
Luulin kukkuloille kunnian,
Joilta loisti jaloin miesten nimet,
    Jaksavani taistelut; –
Vaan se aik’ on ammoin kadonnut.
Toivoin sitten, että lyhven kesän
Rastahana saisin elellä,
Saisin rauhaisesta metsästä,
Johon armaalleni laadin pesän,
    Seudut täyttää sävelin; –
Vaan on mennyt toivo tämäkin.
Vielä toki vastaisuuden ääriin
Aavistellen tohdin katsella,
Suoden, että elon riemua
Edes saiputkuplan ikä-määriin
    Saisin kurja nautita; –
Vaan lie kenties sekin liikoa.
Kenties tehnee uudet aikain vaiheet
Halvemmiksi vielä toivehein,
Kenties lienee kerran mielellein,
Jossa murtui kaikki oivat aiheet,
    Unhe paras palkinto. –
Sitä Luoja älköön salliko!


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. II. 1873. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.