Morsian.
(Mönkgut.)
Kirjoittanut anonyymi


Emo, siniliinan annoit tyttärelle,
Turhaan kirjasit sen, panit kutehelle,
Aamun valetessa linna vaaleneepi,
Yöllä kyynelistä liina haaleneepi.
Ja jos kyyneletkään sit’ ei aikaan saisi,
Vesi virtana jos vaikka virtajaisi,
Kyllä kultaseni mulle vettä kantaa,
Kutrit kultaseni merivettä antaa.
Hän on meren pohjalla mun maire kulta
Ja kun aallot vievät hälle viestin multa:
”Ma jo pettämähän sua vaaditahan”, –
Niin hän palajaapi pahaan maailmahan.
Emo, kirkkoon vaadit? Kirkkoon mieluisasti
Käyn mä, hartain pariin yhdyn hartahasti,
Sivu alttarin vaan kulkee sinne tieni
Missä leskivaimoilla on sija pieni.

[Nikolai] Kari.


Lähde: Suomen Kuvalehti 1.8.1875.