Mitenkä Kuopion Uusi Kirjapaino sai katekismuksen käsikirjoituksen

Mitenkä Kuopion Uusi Kirjapaino sai katekismuksen käsikirjoituksen. (Sherlock Holmesin uusin urostyö.) Kirjoittanut anonyymi

Koska yleisö lienee kovia utelias sitä tietämään ja kun vielä on pitkä aika ennen kuin siitä oikeudessa täydellinen selvä tulee, tahdon minä sen kertoa, kun kerran olen siihen hyvässä tilaisuudessa. Asia tapahtui seuraavasti.

Kun Kuopion Uusi Kirjapaino tahtoi virkeänä liikkeenä mitä pikemmin painaa uutta katekismusta, miettivät sen osakkaat jos jonkinlaisia keinoja, mitenkä he voisivat saada käsiinsä katekismuksen käsikirjoituksen. He keskenään puolustivat itseään sillä, että hankkivathan ulkomaan sanomalehdet kopioita tärkeistä hallitusten papereistakin ja että onhan tanskalainen ”Politiken” salapoliisi Sherlock Holmesin kautta ovelasti hankkinut Ibsenin uusimman näytelmän käsikirjoituksenkin, jonka sisältöä tekijä tahtoi itsepäisesti salata. He miettivät ja miettivät, vaan eivät keksineet sopivia keinoja. Mutta juuri kun he olivat epätoivoon heittäymäisillään, saivat he odottamatta kirjeen samalta maailman kuuluisalta englantilaiselta salapoliisilta Sherlock Holmesilta, joka tarjoutui hankkimaan heille tuon tärkeän käsikirjoituksen. Hän kirjoitti ennenkin käyneensä Suomessa samallaisilla asioilla, kun uutta virsikirjaa painettiin. Silloin hankki hän eräälle firmalle virsikirjan käsikirjoituksen, niin että tuo firma antoi uuden virsikirjan ainoastaan neljä päivää myöhemmin kuin Weilin ja Göös Helsingissä, jolla siihen oli mallipainosoikeus, kuten Assar Borgilla Kuopiossa uuteen katekismukseen. Hän sanoi hyvin arvaavansa että Kuopion Uusi Kirjapaino Backmanin ja Borgin kilpailijana halusi saada uuden katekismuksen painettavakseen niin pian kuin mahdollista ja tarjoutui hankkimaan käsikirjoituksen 10,000 markan palkkiota vastaan. Vapaakaupan maan Englannin kansalaisena ei hän hyväksynyt yksinoikeuksia ja sen vuoksi halusi ryöstää sen Borgilta pois.

Sherlock Holmes on maailman kuulu salapoliisi, jonka poliisikertomukset ovat levinneet ympäri maailmaa ja joista eräs, nimeltä ”Kadonnut sulhanen”, julaistiin tässä lehdessäkin viime elokuulla ja joita se tulee vielä enemmän julkaisemaan. Holmesin nero on siinä että hän osaa selvittää sotkuisimmat ja hämärimmätkin asiat tutkimalla aivan yksinkertaisia, vähäpätöisiltä näyttäviä asianhaaroja, joita muut eivät huomaakaan, vaan joista hän tekee johtopäätöksensä ja pääsee asian perille.

Hänen odottamaton tarjouksensa teki Kuopion Uuden Kirjapainon osakkaat ylen iloisiksi. He sähköttivät heti Viipuriin Mäkelälle, joka vastasi että ”ottakaa veikkoset, maksoi mitä maksoi”. Toiset osakkaat pitivät kumminkin Holmesin vaatimaa summaa liika suurena, mutta Holmes ei suostunut alentamaan. He siis suostuivat maksamaan 10,000. Nyt sähköitettiin Holmesille Kööpenhaminaan, jossa hän oli vielä Ibsenin käsikirjoituksen kansaa, ja luvattiin hänelle vaatimansa summa.

Holmes saapui sitte pian Kuopioon. Se oli viime elokuun alkupuolella. Hänen mielikseen painettiin silloin U. Savoon ”Kadonnut sulhanen”. Hän pyysi ensin muutamia päiviä aikaa tutkiakseen täkäläisiä oloja ja tutustuakseen henkilöihin, joitten kanssa hän tuli tekemisiin salahankkeessaan.

Ensi iltanaan Kuopiossa kävi hän m. m. teaatterihuoneella, jossa hänen huomiota veti puoleensa eräs nuori mies, jonka hänen tottunut silmänsä heti tunsi kirjapainon latojaksi. Nuori mies mielisteli pufettityttöjä, joitten kanssa Holmeskin lyöttäytyi makeasti haastelemaan saadakseen tilaisuuden lähemmin tarkastaa latojaa. Sattuipa latoja hauskasti tarinoidessaan tyttöjen kanssa käyttämään yhtenä sukkeluutenaan erästä kohtaa Huoneentaulusta. Silloin oli Holmes heti selvillä että latoja oli Backmanin kirjapainosta ja latoi parasta aikaa katekismusta. Saadakseen vielä selville, missä asti katekismuksen latominen meni, rupesi hänkin käyttämään sukkeluuksinaan katekismuksen lauseita, joille tytöt kovasti nauroivat, ja hän kertoi lauseita selityskatekismuksesta eri pääkappaleista, tehden tahallaan virheitä, sanoen ei enää oikein muistavansa katekismusta, vaikka hän oli vanhan katekismuksen äsken lukenut aivan ulkoa tätä hanketta varten. Latoja oikaisi häntä ja auttoi hänen muistiaan koko pienessä katekismuksessa ja vielä alkupuolella ensimäistä pääkappaletta selityksissäkin, oikaisipa vielä kieltäkin, kuten uudessa katekismuksessa on tehty. Mutta etemmäs ensimäistä pääkappaletta ei latoja osannut, ja Holmes oli hyvillään, ettei mallipainoksen latominen ollut vielä sen pitemmälle ehtinyt. Tämän enempää tietoja ei Holmes häneltä saanut, sillä emäntä tuli sisään ja tytöt pakenivat pois eikä Holmes tahtonut enää millään lailla ottaa puheeksi katekismusta, kun se olisi voinut herättää epäluuloa.

Toisena iltana hän istui Suonion kahvilassa, joi limonaatia ja katseli siellä käypää nuorisoa. Hänen katseensa oli juuri kiintynyt erääseen sievään koulutyttöön, jolle eräs poika osti makeisia, vaan josta tyttö ei näyttänyt vähääkään välittävän, vaikka söikin häneltä makeisia, kun hänen vierelleen penkille pantiin jotakin. Se oli paketti ilman päällekirjoitusta. Vanhasta tottumuksesta ei hän jätä tutkimatta mitään, mitä hänen eteensä sattuu ja vaistomaisesti hipui hänen kätensä pakettiin ja koetteli sitä. Siinä tuntui olevan kirjoituspaperia, jota oli paljo käsitelty, päättäen paperin vähän epätasaisesta pinnasta. Paketin päällyspaperi oli nuhrautunut. Hän huomasi että paketin oli pannut penkille eräs pieni poika, joka nyt ahneesti söi suurta leivosta. Pojan tuiki kuluneista kengän käristä ja kannoista hän päätti hänen olevan asiapojan ja pojan likaisista sormista hän näki että hän oli asiapoika jostakin kirjapainosta, jossa hän jo opettelee latomaan. Hän katui ettei ollut vielä tutustunut Kuopion Uuden Kirjapainon työväestöön, että olisi heti tiennyt kummastako kirjapainosta poika oli. Vaan pianhan tuon sai tietää ja ehkä myöskin, mitä paketti sisälsi. Hän kysyi pojalta:

– Onko tämä paketti minulle?

– Ei.

– Mutta eihän tässä ole päällekirjoitusta kelle tämä on.

– Kyllä minä siltä tiedän, sanoi poika huolettomasti, se on Assar Borgille.

Vai niin! Kun Holmes nyt ajatteli nuhrautunutta paketin päällystä ja pojan huoletonta vastausta, oli hän selvillä että poika vei useasti samaa pakettia Borgille ja teki jo johtopäätöksen paketissa olevista papereistakin.

Aamulla varhain meni hän kävelemään lähelle Borgia asuntoa ja näki saman pojan menevää tyhjänä Borgiin ja tulevan sieltä illallinen paketti kädessään.

Nyt oli hän varma mitä paketti sisälsi. Siinä oli mallipainoksen käsikirjoitus! Borg peläten sen kirjapainosta, mahdollisesti häviävän tahtoi sen aina yöksi kotiinsa.

Hän seurasi poikaa, joka matkallaan poikkesi vesimyymälään syömään yhden leivoksen ja juomaan lasin marjamehuvettä. Tuon makeisahneutensa vuoksi miellytti poika suuresti Holmesia, joka myös tuli vesimyymälään. Poika pani pakettinsa pöydälle ja istui penkille. Holmes istui viereisen pöydän ääreen. Hän otti taskustaan kirjekortin, johon pikakirjoituksella kirjoitti että käsikirjoitus on jo hänen vallassaan, vaan ettei hän vielä tahdo sitä ottaa, koska syyttömät tulisivat kärsimään. Kirjekortin hän osoitti Kuopion Uudelle Kirjapainolle ja pyysi pojan pistämään sen lähimpään postilaatikkoon. Poika tahtoi mielellään ansaita vähän sivusta ja otti kortin viedäkseen, vaan kun hän yritti ottaa myös paketin käteensä, sanoi Holmes: Vie se kortti hyvin kiireesti, minä odotan tässä. Koska oli niin kovin kiire, jätti poika paketin pöydälle ja läksi kortti kädessä juoksemaan.

Holmes otti sillaikaa paketin käteensä ja kun se oli avonainen katsoi hän sisään. Aivan oikein oli siinä katekismuksen käsikirjoitus. Hän olisi nyt voinut ottaa paketin ja kadota, tuntematon mies kun hän oli. Vaan hän sääli pientä poikaa, joka kadottaisi paikkansa eikä enää saisi syödä makeisia, joille hän oli niin ahne. Noin halpaa tekoa ei hän koskaan tekisi. Itseltään Borgilta hän sen tahtoo anastaa. Pojan takasin tultua antoi hän hänelle 50 p. vaivoista, jonka saatuaan poika vielä söi yhden leivoksen ja joi toisen lasin makeata vettä ennen kuin läksi paketin kanssa juoksemaan kirjapainoon.

Samana iltana istui Holmes Kuopion Uuden Kirjapainon omistajain, U. Savon toimittajain ja parin Päivälehden toimittajan kanssa Peräniemen ravintolassa. Niinä päivinä näet Päivälehden toimittajia oleskeli täällä Kuopiossa. Holmes oli vähän rasittunut, tahtoi hetkeksi unhottaa koko salahankkeessa ja istua ja juoda kaikessa rauhassa lasin teetä. Muut hänen seurassaan joivat tietysti vettä, joka norjalaisten selityksen mukaan Suomessa merkitsee konjakkia ja vettä, sillä kukaan gentlemanni ei juo vettä sekoittamatta. Ainoastaan Holmes, itse englantilainen, oli siitä poikkeus, niin kuin muutenkin on poikkeusihminen.

Sieltä poislähtiessä kl. 12 yöllä tuli heitä vastaan rappusissa kaksi herrasmiestä, joista toinen heti herätti Holmesin huomiota niin paljo, että hän kääntyi toisten huomaamatta takasin ravintolaan tarkastaakseen tuota miestä. Hänessä heräsi taas vastustamaton tutkimishalunsa. Erityisesti oli hän jo pannut merkille, että tuo herrasmies oli luonut eriskummallisen katseen Savon miehiin ja Päivälehden toimittajiin. Hän tilasi taas lasin teetä ja istui noita kahta herrasmiestä lähelle. Hänellä oli edessään erinomainen tutkimis-ala. Tuo herrasmies oli erittäin hermostunut ja haaveileva luonne, joka teki suuria laskuja ja suunnitelmia. Kun he menivät pois tahtoi hän tutkimuksensa vahvistaa vielä erityisellä kokeella. Hän koetti kädellään sitä paikkaa nahkasohvassa, jossa herrasmies oli istunut. Pitkällisen harjoituksen kautta oli hänen paljas kätensä tottunut tuntemaan tarkalleen eri lämpöasteita ja hän oli heti selvillä että herrasmiehen lämmittämä sohvan nahka oli 24° Celsiusta. Hän merkitsi sen sinisellä kynällä kalvokkaaseensa, sillä tämä oli hyvin tärkeä merkki päättäessä tuon herrasmiehen luonteenlaatua ja monessa muussakin suhteessa.

Seuraavalta päivänä ennen kuin hän läksi ulos, sai hän ravintolassa käteensä Savo-Karjalan, josta hän luki nimimerkki X:n kirjoituksen. Eriskummallinen kirjoitustapa herätti heti hänen huomiotaan. Siinä puhuttiin Jonas Castrenin asianajotoimesta ja lopuksi kahdesta Päivälehden toimittajasta, jotka tepastelivat yöllä Kuopiossa, vaikka heitä olisi tarvittu Helsingissäkin. Tuon kirjoitustavan tunsi hän heti samaksi kuin oli ollut Backmanin levittämässä kiertokirjeessä, jossa haukuttiin Kuopion Uutta Kirjapainoa ja joka oli Assar Borgin kirjoittama ja josta parhaillaan oli oikeusjuttu käymässä. Eilisiltaiset tutkimukset sitä paitse vahvistivat, että tuo X oli sama herrasmies, jonka hän oli tavannut Peräniemellä. Erittäinkin oli lämpöaste 24° C. hyvin sitova todistus.

Hm! sanoi Holmes itsekseen, joka aina merkitsee että hän on tullut jostakin asiasta täydellisesti selville.

Samana päivänä hän kävi useampia kertoja Borgin kotona, milloin puettuna posteljooniksi, milloin nuohoojaksi, milloin papiksi ja erään kerran kirjakauppiaaksi, joka kävi tiedustelemassa uusien katekismusten myyntiehtoja. Niin hän pääsi selville koko asunnon salaisuuksista, tiesi tarkkaan ovet ja niiden lukot.

Iltasella hän pukeutui hännystakkiin, pani rintaansa tulipunaisen kravatin, jossa oli suuri keltanen lasikoriste, ja silinterihattunsa pohjassa olevaan salaiseen säiliöön hän pani Kuopion Uuden Kirjapainon huonolle paperille painamia arkkiviisuja ja onnenlehtiä.

– Nyt minä menen hakemaan katekismuksen käsikirjoituksen, sanoi hän katsellen itseään peilistä Kuopion Uuden Kirjapainon konttoorissa.

Kaikki ihmettelivät, vaan mikään ei ole mahdotonta Sherlock Holmesille.

Kun hän oli varma että käsikirjoitus oli tuotu yöksi talteen Borgille, meni hän Borgin asuntoon ja suoraan hänen kamariinsa ja ennen kuin B. oli ehtinyt kääntyäkään kirjoituspöydästään oli hän lukonnut oven sisäpuolelta ja pistänyt avaimen taskuunsa.

Nyt hän oli kahden kesken B:n kanssa.

– Minun nimeni on Sherlock Holmes, sanoi Holmes, ja olen tullut hankkimaan uuden katekismuksen käsikirjoitusta Kuopion Uudelle Kirjapainolle.

– Soo–o! Mutta luuletteko sen saavanne? Olkaa hyvä ja astukaa paikalla ulos!

Holmes oli hyvillään huomatessaan kuinka kiihoittunut Borg oli.

– Elkää kiivastuko, sanoi Holmes, te ette itsekään pääse täältä pois, sillä avain on minulla. Eikö ole väärin hankkia yksinoikeuksia yleisiin kirjoihin, jotka ovat koko kansan omia ja pitäisi saada vapaasti painaa että kansa saisi ostaa niitä niin huokealla kuin mahdollista.

– Mutta minä saan tappiota tästä yksinoikeudesta. Nyt olen jo hävinnyt toistakymmentä tuhatta markkaa.

– Se on teille oikein ja siitä näette kuinka tyhmiä yksinoikeudet oikeastaan ovat. Senpä vuoksi Backman möikin sen teille, sillä hän on viisaampi kuin te. Vaan minä tahdon ajaa ulos teistä affäärihulluuden, minä otan teiltä katekismuksen käsikirjoituksen vähäksi aikaa lainaan. Sanokaa nyt suoraan onko se teidän taskussanne – vai onko se piilossa jossakin tässä huoneessa, käsikirjoitus nimittäin.

Teeskennellyllä tyyneydellä vastasi Borg:

– Minä nauran teidän yrityksellenne! Te teette minulle kysymyksiä, mutta minullahan pitäisi olla oikeus ensiksi tehdä kysymyksiä.

– Aivan oikein. Mutta minä en tahdo teille vastata ennen kuin saan käsikirjoituksen. Minä pian pääsenkin selville missä se on. Kun minä kysyin: ”onko se teidän taskussanne?” vavahditte te, vaan rauhoituitte kun minä lisäsin: ”vai onko se piilossa jossakin tässä huoneessa?” Tästä päättäen on teillä käsikirjoitus taskussanne, se on minun sielutieteellinen johtopäätökseni. Mutta tämä käytöksenne voi myös olla teeskenneltyä pettääksenne minua, enkä minä uskokaan että käsikirjoitus on taskussanne. Sen sijaan voi se olla paperikorissa, jonne te sen hätäpäissänne viskasitte ja tehän istuttekin paperikorin edessä selkä pöytää vasten. Käsikirjoitus on siis paperikorissa.

– Minä en teille sano missä se on, vaan te ette saa tutkia minun paperikorianikaan.

Mutta Holmes tuli aivan Borgin eteen ja ärsytti häntä tulipunaisella kravatillaan, jossa oli suuri keltainen lasikoriste. Seuraus oli että Borg nousi seisalleen ja entistä ankarammin käski Holmesia ulos. Vaan Holmes työnsi hänet syrjään ja kopeloi paperikoria pöydän alta.

– Ei se siellä ollutkaan, sanoi Holmes ja näytti nolon näköiseltä.

Borg puhkesi raikuvaan nauruun.

– Te maailman mainio salapoliisi, kuinkas teille nyt kävi! Tässä on koko paperikori, viekää se mukananne.

Ja hän potkasi paperikorin Holmesin jalkoihin kumolleen.

– Minä olen voitettu, sanoi Holmes häpeissään, ja minä en enää voi muuta kuin mennä tieheni. Nyt saatte painaa rauhassa katekismuksia.

Holmes läksi ja vielä kadulle hän kuuli Borgin ivanaurua. Raikas nauru tekeekin hänelle hyvää raskaiden affäärihuolien lomassa.

Näin ajatteli Holmes samalla kun hän otti päästään silinterihattunsa ja otti sieltä katekismuksen käsikirjoituksen. Kuinka se oli tullut sinne? Aivan yksinkertaisesti! Kun Holmes oli tulipunaisella kravatillaan, jossa oli iso keltainen lasikoriste, ärsyttänyt Borgin istuimeltaan ylös, kosketti hän samassa kädellään tuolin istuinlautaa. Lämpömäärä ei siinä ollut yli 15° C. Kuten Holmes oli Peräniemellä havainnut, synnytti Borg istuimessa, kun hän siihen välittömästi vaikutti, 24° C.

Siis oli joku estänyt lämmön tunkeutumasta istuimeen. Borgilla oli käsikirjoitus nuttunsa takataskussa.

Samalla kun Holmes työnsi Borgin syrjään pöydän äärestä, otti hän käsikirjoituksen hänen takataskustaan ja pani sijaan Kuopion Uuden Kirjapainon huonolle paperille painamia arkkiviisuja ja onnenlehtiä. Se oli vaan silmänräpäyksen työ.

Niihin sai Borg tyytyä sillä aikaa kun Kuopion Uusi Kirjapaino otti kopian käsikirjoituksesta. Käsikirjoitusta pidettiin ”lainassa” viikon päivät, jonka jälkeen se lähetettiin kaupungin postissa takaisin.

Tästä syystä myöhästyi mallipainoksen ilmestyminen ”viikkokauden yli kontrahdin”, vaikka kyllä sekä Borg että Backman ”koettivat tehdä mitä heidän voimissaan oli”, kuten Backman on myöhemmin yleisölle ilmoittanut.

Olli.

Lähde: Uusi Savo 20.10.1894.