Miten olen löytänyt elämänurani?/Emil Schybergson
| Miten olen löytänyt elämänurani? Kirjoittanut Emil Schybergson |
Kun vastaanotettuani
»Otavan»kiertokyselyn
koetin etsiä
vastausta kysymykseen,
miten olen löytänyt
elämänurani,
tulin siihen johtopäätökseen,
etten minä
ollut löytänyt sitä,
vaan se minut.
Suoritettuani ylioppilastutkinnon seurasin tuomarien mukana käräjillä kokonaisen vuoden ja tulin siten lainopilliselle uralle. Syynä tähän ei oikeastaan ollut se, että itse olisin valinnut tämän alan, vaan pikemmin se, että tuomari oli läheinen sukulainen. Harjoittaessani vielä opintojani pääsin kesäkuukausiksi viransijaiseksi Suomen Pankkiin, ja siellä kohosin virassa samalla kun jatkoin lainopillisia lukujani. Miten tulin pyrkineeksi Suomen Pankkiin, en enää muista. Minulle oli uskottu joitakin rahastonhoitajatehtäviä siinä ylioppilasosakunnassa, johon kuuluin, mutta muuten eivät ajatukseni suuresti olleet kohdistuneet finanssikysymyksiin. Muutamien vuosien kuluttua minut nimitettiin Suomen Pankin konttorin johtajaksi Pietariin, jota tointa en oikeastaan omasta alotteestani hakenut, vaan päällikköjeni kehoituksesta. Pietarissa oleva konttori oli, ja lienee yhä vieläkin, rahanvaihtolaitos pikemmin kuin pankinkonttori sanan tavallisessa merkityksessä. Muutto ei merkinnyt siis edistymistä pankkiuralla, vaan pikemmin siirtymistä administrativiselle virkamiesalalle.
Mutta sitten alkoi n. s. yhdistämisuudistukset 1890-luvun alkupuolella. Valtion virat eivät olleet yhtä puoleensavetäviä kuin ennen, ja äkkiä olin kääntänyt selkäni sille kauniille tulevaisuudelle, joka jo kangasti edessäni ja jouduin oikeusraatimieheksi Helsingin maistraatiin, toimeen, jota en tosiaankaan ollut aikaisemmin tavoitellut.
Pari vuotta työskenneltyäni tässä toimessa tapahtui ensimäinen pankkiskandaalimme, kun »Helsingfors Folkbank»in toimitusjohtaja karkasi vieden mukanaan suuren osan pankin varoista. Minua pyydettiin silloin rupeamaan pankin johtokunnan puheenjohtajaksi. Niin vaatimaton kuin yritys oli saatoin samalla pysyä raatimiestoimessani. Mutta kun »Folkhank»ista muodostui sittemmin »Privatbanken», ei tämä enää ollut mahdollista, ja minusta tuli pankinjohtaja. Tässäkin siis sattuma vain oli määräämässä. Jollei »Folkbanken» olisi ollut perikadon partaalla, niin ehkei »Privatbanken»ia olisi suunniteltukaan ja kaikkein vähimmin minä olisin ollut sen perustaja.
Uusi sattuma vaikutti elämääni Bobrikoffin hallituskauden muodossa monine tapahtumilleen ja seikkailuineen. Jollei sitä olisi ollut, niin ehkäpä yhä edelleen istuisin Egyptin lihapatojen ääressä muitten yksityispankin johtajien rinnalla. Sen sijaan olen joutunut vaatimattomampaan, mutta rauhallisempaan satamaan, enkä ole siitä pahoillani.
Kaiken sen ohella, mistä ja minkä puolesta olen elänyt, olen nuoruudestani saakka ollut huvitettu politiikasta ja sanomalehtityöstä, vaikken silti koskaan ole aikonut näiltä aloilta etsiä itselleni elämänuraa. Ammattipolitiikka on aina ollut kauhuni, ammattisanomalehtimiehen toimi ei liioin ole viekoitellut minua puoleensa.
Lyhyesti sanoen, ulkonaiset olosuhteet ja sattumat ovat viitanneet elämänurani suunnan. Parhaalla tahdollakaan en voi nähdä siinä mitään suunnitelmanmukaisuutta.
Emil Schybergson.