Mitäpä vanhus?

	Tälle sivulle ei ole merkitty lähdettä.
	Voit auttaa Wikiaineistoa lisäämällä lähteen. Alkuperäisteos?

Mitäpä vanhus? Kirjoittanut Fredrika Runeberg

Suomentanut Matti Järvinen.

Laulaisinko? Mitäpä laulaisin? Hyvää yötä, hyvää yötä, en enää laula; nukahdan. Hyvää yötä!

Miksipä laulaisin, kenellepä laulaisin? Vanhuus sujauttaa jo yhden ja toisen hopeakorren kutreihini. Vanhus ei laula. Mitä on vanha nainen? Rikka silmässä, tikku jalassa.

Kuinka vanhus tuottaa iloa? Hän vaikenee, hän katoaa. Silloin kun kukaan ei häntä huomaa, hänestä on eniten iloa. Hiljaa, hiljaa, kutreihisi sekoittuu jo hopeanharmaita hiuksia, kätkeydy, katoa, jotta kenenkään ei tarvitsisi nähdä sinua. Hyvää yötä, hyvää yötä, tahdon nukkua.

Miksi vanhuksella edes on tunteita, miksi hän edes tahtoo elää, miksi hän tahtoo katsella ulos ovestaan? Nuku, nuku, hyvää yötä, tahdon nukkua. Hiljaa!

Tuolla sisällä kaikuu iloinen puheensorina, siellä kaikuu hilpeä nauru. Nuoret miehet puhuvat siellä lämpimästi elämän suurista unelmista, kauniista, koreista. Vanha nainen ei mene sinne pelästyttämään heidän iloaan pois. Hyvää yötä, hyvää yötä, tahdon nukkua.

Hiljaa, sinä olet vanha nainen, nuku, nuku, hyvää yötä!