Mitä on Sosialismi?
Mitä on Sosialismi? Kirjoittanut anonyymi |
Joka päivä kuulee nykyjään jo meilläkin sekä sanomalehdissä että yksityisesti puhuttavan sosialismista ja sosialisteista, vaikkei itse liike vielä ole maahamme asti ennättänyt. Lyhyt selvitys tästä, useimmissa suurissa sivistysmaissa hyvin valtavasta liikkeestä, lienee siis paikallaan, varsinkin kun on luultava että sen laineet ennemmin tai myöhemmin tapaavat meidänkin syrjäisen maamme.
Vaikeata on lyhyesti määritellä mitä sana sosialismi merkitsee, sillä sitä käytetään väliin laajemmassa väliin ahtaammassa merkityksessä. Muutamain mielestä on jokainen ihminen sosialisti. Sen jälkeen kun Gladstone oli hankkinut Irlannille vapaamielisemmät maalait, pitävät vanhoillaan olijat irlantilaiset maanomistajat häntä pahimpana sosialistina. Saksalaisten sosialistien Lasallen ja Schäfflen ystävää, mahtavata ruhtinas Bismarckia, on syytetty sosialismista siitä alkain kun hän teki paljon vastustetun ehdotuksensa että tupakan kauppa tehtäisiin valtion yksinoikeudeksi ja siitä tulevista varoista perustettaisiin työväen vanhusten eläkerahasto, ja hän myöntääkin mielellään syytöksen oikeaksi. Ne Ranskan ministerit, jotka muutama vuosi sitten tahtoivat tehdä kaikki rautatiet valtion omaisuudeksi, ne nyt olivat varmaan sosialistia. Puhdasoppisen kansallistalouden kannattajat eivät epäilekkään, ettei jokainen, joka ei tunnusta täydellisen vapaakaupan-aatetta ole enemmän tai vähemmän sosialismin tai kommunismin saastuttama. Ja ranskalainen kommunisti Prondhon, joka ei suinkaan tahtonut vahvistaa valtion toimintaa, vaan päinvastoin vaati valtion lakkauttamista, täydellistä anarkiaa, hänkin oli sosialisti. Heinäkuun vallankumouksen jälkeen Ranskassa v. 1848 kutsuttiin hänet oikeuteen, kuulusteltavaksi osallisuudesta kapinaan. Hän vastasi silloin olleensa ainoastaan katselemassa ”ampumisen hirmuja.”– ”Mutta, ettekö te ole sosialisti?” kysyi tuomioistuimen presidentti. – ”Olen kyllä, hra presidentti.” – ”Mutta mitä on sitten sosialismi?” – ”Sosialismia on kaikki harrastus yhteiskunnan parantamiseksi”, vastasi Proudhon. – ”Mutta sittenhän me olemme kaikki sosialistia”, sanoi tuomari. – ”Se on minunkin mielipiteeni”, vastasi Proudhon.
Proudhon’in määritys on liian laaja. Siitä puuttuu kaksi ominaisuutta. Ensiksi on kaiken sosialismin tarkoitus saattaa enemmän oikeutta ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnallisiin oloihin ja toiseksi tahtoo se toteuttaa nämä parannukset lain ja valtion myötävaikutuksella. Sosialismi tahtoo tasoittaa ja tehdä yhdenvertaisiksi, se ei myönnä että vapaus yksinään voi saattaa oikeuden maan päällä vallitsemaan.
N. k. Manchesterikoulun valtiotaloudellisen opin tunnustajat myöntävät myöskin kyllä, että yhteiskunnassa vallitsee paljon vääryyksiä ja epätasaisuuksia, mutta he uskovat että ne ”luonnonlakien” vaikutuksesta vähitellen itsestään häviävät. Ja tuo suuri luonnonvoima yhteiskuntaelämässä on itsekkäisyys. Omaa etuaan harrastaen ja sen eteen työskennellessään edistää yksityinen myöskin niin paljon kuin mahdollista yhteistä hyvää, ja oman edun harrastusten saadessa vapaasti työskennellä syntyy paras mahdollinen yhteiskuntajärjestys. Ainoa, mitä tämän opin mutaan on tehtävä, on poistaa esteet, rajoittaa valtion toimintaa ja hallita niin vähän kuin mahdollista. Siten menee maailma itsestään eteenpäin kohti korkeinta hyvää.
Sosialistilla ei ole niin valoisia toiveita, eikä niin hyviä ajatuksia maailmasta. Hän vetää esille nykyisen yhteiskuntalaitoksen huonot puolet. Hän osoittaa kuinka väkevämpi sortaa heikompaa, rikas lisää omaisuuttaan köyhän kustannuksella ja kuinka eroitus yhteiskunnan jäsenten välillä tulee yhä suurammaksi ja tuntuvammaksi. Hän ei luota siihen että vapaus yksinään voi saada oikeutta valtaan, vaan on päinvastoin vakuutettu, että tila tulee yhä huonommaksi ja huonommaksi, niin kauvan kuin vapaa kilpailu saa olla yhteiskunnan järjestävänä voimana. Sosialismin ihannevaltio on sellainen, jossa omaisuus jaetaan oikeuden ja tehdyn työn mukaan. Tämä ihanne saavutetaan ainoastaan vetoomalla, lain säätämään oikeuteen ja alistumalla oman edun harrastukset yhteisen hyvän alle.
Kristinusko tuomitsee rikkautta ja vääryyttä yhtä ankarasti kuin sosialismikin, mutta se ei käänny valtion puoleen oikeuden valtaa perustaakseen; se kääntyy yksityiseen.
Näihin rajoihin sopii kaikki sosialismin muodot.
Laajimmassa muodossaan on se ulkomailla vallannut melkein kaikkein teollisuuden palveluksessa työskenteleväin työmiesten mielet ja nyt leviää se suurella nopeudella maantyöntekijöihin. Tuo ankara agraarinen liike, joka paraikaa on vallalla Irlannissa, joka muutama vuosi sitten saatiin Andalusiassa, Espanjassa liikautetuksi ja joka kytee monissa paikoin sekä vanhassa että uudessa maailmassa, on selvään sosialististen aatteitten synnyttämää. Tieteellisessä muodossa se muodostaa valtiotaloustieteen aatteittensa mukaan ja valloittaa opetusistuimet Saksassa ja Itaaliassa. Valtiososialismin nimellä on sillä sija ruhtinasten neuvostoissa. Ja viimein kristillisen sosialismin muodossa voittaa se kannatusta katoolisen kirkon papeilta ja useilla eri protestanttisen seurakuntain palvelijoiltakin.
Lähde: Keski-Suomi 25.2.1888.