Mistralille.
Tanssilaulu.
Kirjoittanut Friedrich Nietzsche


Mistral-tuuli, pilven turma,
mustan murheen kirkas surma,
pauhaava, sua lemmin ma!
Esikoiset saman sylin
oomme, kohtalomme ylin
yks on ikuisuuksista.
Silopintaa kallioiden
vastaas riennän karkeloiden
tahtiin viiman kanteleen:
kun sa purjehitta ennät,
vapahista vapain lennät
yli kesyttömän veen.
Huutos ilman halki viilsi,
rantaan juoksin, jossa kiilsi
vuorenseinä kellervä.
Kallioilta voiton-innoin
syöksyit jalokivi-pinnoin
silloin kosken ryöppynä.
Taivaan aavaa kenttää kiiti
orhisi ja vaunus liiti
niinkuin tuli pitkäisen,
salamana ruoskas siinä
orhiin iski, niinkuin viima
lensit rataas myrskyten. –
Alas syöksyit vaunuistasi,
lyhentyen lennossasi
viuhuvaksi nuoleksi
syöksit suoraan syvyyksihin, –
niinkuin rusko-uutimihin
aamun säteet syöksyvi.
Tanssi, tanssi kavalilla
vaahtoharja lainehilla –
luoja uutten tanssien!
Tanssimme saa tuhat tapaa,
taitehemme – olkoon vapaa,
tietehemme – iloinen!
Kukkasista kuulun tiemme
kukoistuksen, lehvän viemme
seppeleeksi kunnian!
Karkeloimme sylitysten
kera porttoin, pyhimysten,
jumalan ja maailman!
Ken ei tanssi tuulten lailla,
viihdy sitehiä vailla,
raihnas, raajarikkoinen,
ken on hurskaan-liukaskieli,
hyve-pöllö, mietomieli,
taivaamme ei ole sen!
Tuprutamme tomut teiden
sieraimihin nääntyneiden,
puhdistamme rannikon!
Heikon rinnan hengityksen,
velton silmän väsymyksen
täältä väistyminen on!
Kirkkaan taivaan sumentajat,
pilvet, elon rumentajat
edestämme väistyvi!
Pauhatkaamme ... niinkuin myrsky
pauhaa onnen ylväin hyrsky,
henki vapain, kanssasi. –
– Jotta muisto onnen parhaan
säilyis aina, tähtitarhaan
kanna seppel myötäsi!
Viskaa kauas, korkealle,
ylimmälle taivahalle –
ripusta se merkiksi!

Suom. Aarni Kouta.


Lähde: Saksan kirjallisuuden kultainen kirja. 1930. Toimittanut Rafael Koskimies. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.