Mistä – minne?
Mistä – minne? Kirjoittanut Irene Mendelin |
- Ajan vain kukkivi ihmislapsi:
- Valkenee kiiltävin kultahapsi,
- kuihtuvi hienoinkin ruusuposki,
- laantuvi kuuminkin suonten koski,
- vuodet kun lahjoja jakavat meille
- johtaen riemun ja surujen teille,
- kysyen voimia sydämen,
- kysyen lujuutta luontehen.
- Etsimme totuutta, aitokultaa,
- löydämme usein vain multaa, multaa.
- Etsimme armaita onnenmaita,
- tiellemme kohoopi kalman aita.
- Sydän niin arkana rinnassa sykkii,
- hiljemmin, hiljemmin suonet ne tykkii,
- elämänlanka se haurastuu,
- sielu jo siiville kohouu.
- Tullut on mistä ja menee minne?
- Ajaksko jääpi vai ijäks sinne?
- Näin onpi kysynyt monta, monta
- elämänhaluista, onnetonta
- aikojen aamusta näihinpä asti.
- Kukaan ei sielumme retkiä rasti.
- Vasta kun aukeepi tuntematon,
- selvillä henkemme siitä on.
Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.